Green technology adoption in the maritime shipping industry : A company’s perspective, operating in the EU

Abstract

The maritime transportation sector is responsible for 80 per cent of the world’s trade volume, and at the moment, emits less than other methods of transportation. Nevertheless, increasing transportation demand is predicted to accelerate the sector’s future emissions. Right now, the marine shipping industry is facing increasingly stricter environmental expectations as part of global efforts to decarbonize. Recent studies on annually increasing emissions emphasize the need to adopt green solutions more rapidly, as current adoption remains relatively slow and highly context-dependent. This study examines why green technologies are not more rapidly adopted by firms operating in the maritime shipping industry, reviewed from an international cargo shipping company’s perspective with operations in the European Union (EU). Currently existing technologies, their benefits, and obstacles are presented to ground and contextualize the study. In addition, the theoretical part of the research discusses the impact of legislation and critical resources on the adoption of green technology. This study adopts Institutional Isomorphism Theory, which is suitable for studying decision-making at the company level. The EU’s and the International Maritime Organization (IMO)’s emerging regulations are imposing coercive pressures on companies to comply with tightening standards, while normative pressures are arising from differing expectations of actors and the regional industry attitudes. Mimetic pressures are associated with risks and uncertainties, leading to imitation of industry leaders. The study also adopts Resource Dependency Theory, according to which companies are dependent on critical resources, such as fuel, infrastructure, and access to financing, which limits their independent decision-making. The theoretical lenses were chosen for the study, as institutional compliance and access to needed critical resources are recognized as the most important factors affecting technology adoption in the industry. The empirical research follows a qualitative design. Semi-structured expert interviews were conducted with company experts involved in green-technology decision-making projects. The interviews were transcribed, anonymized, and analysed using thematic coding supported by qualitative data analysis software. The results indicate that technological development is not the primary factor slowing technology adoption, but a misalignment between institutional pressures and accessible resources, critical for shipping companies. Technologies such as digital optimization, technical retrofits, and alternative fuels have proven effective and are available to the market. Companies have reported adopting combinations of available solutions. The benefits are perceived as highly context-dependent. Short-sea shipping, with well-developed infrastructure, is seen as a favourable environment for alternative fuels, while long-distance shippers remain largely reliant on fossil fuels. Regulations from the EU and the IMO are the main drivers of adoption; however, the regulatory environment is perceived as fragmented, slow, and still too weak to close the price gap between fossil and renewable fuels. Companies face strong dependencies on fuel suppliers, infrastructure development, and financing, as well as high costs, long payback times, and various economic and political uncertainties. Customers and investors create niche markets for green solutions, particularly in Northern Europe, while many of the other global markets remain highly price-oriented.

Merirahtiala vastaa noin 80 prosentista maailman kaupan volyymista ja tuottaa vähemmän päästöjä kuin muut kuljetusmuodot. Kuljetuskysynnän kasvun kuitenkin ennustetaan lisäävän alan kokonaispäästöjä tulevaisuudessa. Kiristyvät kansainväliset ilmastotavoitteet vaikuttavat merkittävästi merirahtialaan, tutkimukset vuosittain kasvavista alan ilmastopäästöistä korostavat tarvetta nopeuttaa vihreiden ratkaisujen käyttöönottoa. Tällä hetkellä, teknologian käyttöönotto alalla mielletään liian hitaaksi ja vahvasti kontekstisidonnaiseksi. Tutkimus on toteutettu Euroopan Unionissa (EU):ssa toimivan merirahtiyrityksen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, miksi merirahtialalla toimivat yritykset eivät ota vihreää teknologiaa käyttöönsä nopeammin. Ajankohtaiset vihreät teknologiat, niiden hyödyt ja käyttöönoton esteet esitellään tutkimuksen taustan ja kontekstin luomiseksi. Lisäksi tutkimuksen teoriaosuus käsittelee lainsäädännön, sekä kriittisten resurssien vaikutusta vihreän teknologian käyttöönottoon. Tutkimus soveltaa institutionaalisen isomorfismin teoriaa, joka soveltuu erityisesti yritysten päätöksenteon tarkasteluun. EU:n ja International Maritime Organization (IMO):n asettama lainsäädäntö nähdään pakottava paineena, joita täydentävät normatiiviset paineet, jotka johtuvat eri toimijoiden ja alueiden vaihtelevista odotuksista ja olosuhteista. Lisäksi alalla syntyy jäljittelypaineita, johtuen yleisesti koetusta poliittisesta ja taloudellisesta epävarmuudesta, joka johtaa yritysten väliseen imitoivaan käyttäytymiseen. Lisäksi tutkimus soveltaa resurssiriippuvuusteoriaa, jonka mukaan yritysten nähdään olevan riippuvaisia kriittisistä resursseista, kuten polttoaineesta, infrastruktuurista ja rahoituksen saatavuudesta, joita hallitsevat ulkoiset sidosryhmät. Riippuvuudet kaventavan yritysten itsenäistä päätöksentekoa. Edellä mainitut teoriat valittiin tutkimukseen, sillä lainsäädäntö, sekä kriittisten resurssien saatavuus nähdään tärkeimpinä vihreän teknologian käytönoton tekijöinä merenkulkualalla. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisena-tutkimuksena, puoli strukturoitujen asiantuntijahaastattelujen avulla. Haastatteluihin kutsuttiin yritysedustajia, jotka olivat osallistuneet vihreän teknologian käyttöönottoprojekteihin, haastattelut litteroitiin, anonymisoitiin ja analysoitiin temaattisen koodauksen avulla, hyödyntäen laadullisen aineiston analysointiohjelmistoa. Tulokset osoittavat, että teknologinen kehitys ei ole ensisijainen syy sen hitaalle käyttöönotolle, vaan syynä on institutionaalisten paineiden ja kriittisten resurssien saatavuuden luoma epäsuhdanne. Tekniset ratkaisut, kuten digitalisaatio, jälkiasennukset, sekä vaihtoehtoiset polttoaineet ovat osoittautuneet tehokkaiksi yritysten käytössä oleviksi työkaluiksi. Yritykset ovat raportoineet hyödyntävänsä useiden uusien ratkaisujen yhdistelmiä. Hyötyjen nähdään kuitenkin olevan vahvasti riippuvaisia yrityksen toimintakontekstista. Lyhyet liikennereitit, joilta löytyy kehittynyt infrastruktuuri, tarjoavat suotuisat olosuhteet vaihtoehtoisille polttoaineille, kun taas pitkän matkan toimijoiden, nähdään edelleen olevan riippuvaisia fossiilisista polttoaineista. EU:n ja IMO:n sääntely mielletään tärkeimmiksi muutosta ohjaaviksi tekijöiksi uuden teknologian käyttöönotolle, mutta päätöksenteko on hidasta. Sääntelyn koetaan olevan alueellisesti hajanaista, ja asetettujen päästökompensointi-hyvitysten liian edullisia, kaventamaan fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden välistä hintaeroa. Yritykset ovat vahvasti riippuvaisia polttoainetoimittajista, infrastruktuurin kehittämisestä ja ulkoisesta rahoituksesta sekä kohtaavat korkeita kustannuksia ja pitkiä takaisinmaksuaikoja. Asiakkaat ja sijoittajat muodostavat erityisesti Pohjois-Euroopassa pienoismarkkinoita vihreille ratkaisuille, kun taas monet muut markkina-alueet näyttäytyvät edelleen vahvasti hintavetoisina.