Taimet tarhassa?

Abstract

<p>Taimi liittyy suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja sen historialliseen taustaan usealla tapaa. Yhtäältä taimella on viitattu lapseen eli ihmistaimeen, joka saadessaan hyvää hoitoa kasvaa täyteen kukoistukseensa. Toisaalta taimi viittaa myös lastentarhoihin (kindergarten) ”lapsipuutarhoina”. Taimi liittyy myös lastentarhojen yhteydessä olleisiin puutarhoihin, joissa on lasten kanssa harjoitettu kasvien istuttamista ja hoitoa. Samalla tavalla puutarhoja on ollut lastentarhanopettajia kouluttavien seminaarien yhteydessä. Tässä artikkelissa pohditaan, kuinka relevanttia kasvimaailmaan liittyvä kasvatusdiskurssi on ajassamme, jossa kuitenkin kasveille ominaista olemisen tapaa on alettu ymmärtää uudella tavalla. Kuljetamme jälkilaadullista suuntausta edustavassa artikkelissamme ajatuksiamme taimidiskurssiin ja opetuspuutarhaan liittyvien näköalojen kautta. Aineisto on kerätty haastattelemalla puutarhureita, jotka työskentelevät yhdessä Suomen vanhimmista opettajankoulutuslaitoksen yhteydessä toimivista puutarhoista. Taimidiskurssia tarkastellaan posthumanistisessa ja uusmaterialistisessa, ihmisten ja kasvien keskinäistä suhteisuutta korostavassa hengessä ja koko artikkelia kehystää ajatus kasvusta kanssaolemisena.Taimi liittyy suomalaiseen varhaiskasvatukseen ja sen historialliseen taustaan usealla tapaa. Yhtäältä taimella on viitattu lapseen eli ihmistaimeen, joka saadessaan hyvää hoitoa kasvaa täyteen kukoistukseensa. Toisaalta taimi viittaa myös lastentarhoihin (kindergarten) ”lapsipuutarhoina”. Taimi liittyy myös lastentarhojen yhteydessä olleisiin puutarhoihin, joissa on lasten kanssa harjoitettu kasvien istuttamista ja hoitoa. Samalla tavalla puutarhoja on ollut lastentarhanopettajia kouluttavien seminaarien yhteydessä. Tässä artikkelissa pohditaan, kuinka relevanttia kasvimaailmaan liittyvä kasvatusdiskurssi on ajassamme, jossa kuitenkin kasveille ominaista olemisen tapaa on alettu ymmärtää uudella tavalla. Kuljetamme jälkilaadullista suuntausta edustavassa artikkelissamme ajatuksiamme taimidiskurssiin ja opetuspuutarhaan liittyvien näköalojen kautta. Aineisto on kerätty haastattelemalla puutarhureita, jotka työskentelevät yhdessä Suomen vanhimmista opettajankoulutuslaitoksen yhteydessä toimivista puutarhoista. Taimidiskurssia tarkastellaan posthumanistisessa ja uusmaterialistisessa, ihmisten ja kasvien keskinäistä suhteisuutta korostavassa hengessä ja koko artikkelia kehystää ajatus kasvusta kanssaolemisena.<br></p>