Psykologisen reaktanssin yhteys rooleihin kiusaamistilanteissa sekä toistuvaan kiusaamiseen 4.–9.-luokkalaisilla

Abstract

Kiusaaminen on suhteellisen yleinen ja paljon tutkittu ilmiö, jolla on välittömiä ja pitkäaikaisia haitallisia seurauksia niin kiusatuille kuin kiusaajille. Kiusaaminen on ryhmäilmiö ja se määritellään toistuvana, tahallisena ja aggressiivisena toimintana, jossa kiusatun ja kiusaajan välillä on epätasa-arvoinen valta-asetelma. Kiusaamistilanteista on tunnistettu eri rooleja, kuten kiusaajat, kiusaaja-uhrit, kiusatut ja ei-osalliset sen perusteella, miten oppilaat toimivat kiusaamistilanteissa. Kiusaamisen roolien yksilöllisistä taustatekijöistä on tutkittu muun muassa psykososiaalisia taustatekijöitä, kuten kiusatuksi joutumisen kokemuksia ja sosiaalista asemaa, mutta lisätutkimusta tarvitaan. Viime aikoina psykologisen reaktanssin merkitys pitkään jatkuneen kiusaamisen yhteydessä on herättänyt kiinnostusta. Psykologinen reaktanssi on yksilön piirre, joka ilmenee muutosvastarintana eli taipumuksena vastustaa sääntöjä sekä rajoituksia. Lähtökohtaisesti kaikki tietävät kiusaamisen olevan väärin, mutta silti osa kiusaa ja jatkaa kiusaamista. On mahdollista, että psykologinen reaktanssi selittää sitä, miksi jotkut kiusaavat toistuvasti, mutta tiettävästi tätä ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimalla reaktanssin kaltaisia piirteitä, on mahdollista entisestään syventää ymmärrystä kiusaamiseen liittyvistä yksilötekijöistä ja lisätä tutkittua tietoa toistuvaan kiusaamiseen kytköksissä olevista tekijöistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko psykologisella reaktanssilla yhteyttä oppilaiden toveriarvioituihin kiusaamisen rooleihin. Tutkittiin, eroavatko toistuvasti kiusanneet oppilaat muista psykologisen reaktanssin suhteen. Lisäksi tarkasteltiin, moderoiko sukupuoli näitä yhteyksiä. Tutkimuksen otos koostui laajempaan CHALLENGE-projektiin osallistuneista 4.–9.-luokkalaisista oppilaista (N = 4321). Tämän tutkimuksen otokseen valitut oppilaat vastasivat sähköisiin kyselyihin kahdessa eri mittapisteessä T1 (syksy 2021) ja T2 (kevät 2022). Psykologista reaktanssia mitattiin Hong Psychological Reactance Scale -mittarilla. Taustamuuttujina analyyseissä huomioitiin ikä ja sukupuoli. Aineisto analysoitiin multinomiaalisella logistisella regressioanalyysilla, jossa selittävinä muuttujina oli psykologinen reaktanssi, ikä ja sukupuoli. Selitettävänä muuttujana oli toveriarvioitu kiusaamisrooli (kiusaaja, kiusattu, kiusaaja-uhri, ei-osallinen) tai toistuva toisten kiusaaminen (toistuvasti kiusannut, ei-toistuvasti kiusannut, ei kiusannut). Vertailuluokkana oli ei-osallisten tai ei kiusanneiden ryhmä. Tulokset osoittivat, että psykologinen reaktanssi oli yhteydessä rooleihin kiusaamistilanteissa (kiusaaja, kiusattu, kiusaaja-uhri) ja se lisäsi eniten vetoa kuulua kiusaajien ja kiusaaja-uhrien ryhmiin verrattuna ei-osallisiin. Sukupuoli ei vaikuttanut reaktanssin ja kiusaamisroolien väliseen yhteyteen. Lisäksi havaittiin, että psykologinen reaktanssi ei selittänyt eroja sen välillä, kuuluiko oppilas toistuvasti kiusaavien vai ei-toistuvasti kiusaavien oppilaiden ryhmään. Tutkimustulosten perusteella reaktanssi selittää kuulumista toistuvasti kiusaavien ryhmään ainoastaan, kun verrataan niihin, jotka eivät kiusaa. Psykologisen reaktanssin piirteessä ei myöskään havaittu sukupuolieroja toistuvasti tai ei-toistuvasti kiusanneilla oppilailla. Taustamuuttujien suhteen tutkimuksessa havaittiin, että iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä rooleihin kiusaamistilanteissa, mutta ikä oli negatiivisesti yhteydessä toistuvaan kiusaamiseen. Sukupuoli oli yhteydessä kiusaamiseen: pojat kuuluivat tyttöjä useammin kiusaajien tai kiusaaja-uhrien ryhmiin. Kiusattujen ryhmässä eroja sukupuolten välillä ei ollut.