Yksilö- ja ympäristötekijöiden yhteydet malariakuolleisuuteen Suomessa 1750–1850-luvulla

Abstract

Malaria on maailmanlaajuisesti tunnettu tartuntatauti, ja se on esiintynyt endeemisenä tautina historiallisesti niin muualla Euroopassa kuin Suomessakin. Malarian esiintyvyyteen ja kuolleisuuteen vaikuttavat moninaiset tekijät, sillä taudin aiheuttaa loisalkueläin, mutta se leviää ihmiseen sitä levittävän hyttysen välityksellä. Tämä tutkielma tarkasteli, miten eri yksilö- ja ympäristötekijät olivat yhteydessä malariakuolleisuuteen Suomessa vuosina 1750–1850. Lisäksi tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten malaria ja ympäristötekijät olivat alueellisesti jakautuneet Suomessa. Tutkielman aineistona käytettiin Suomen Sukututkimusseuran Historiakirjat-tietokannasta kerättyjä kuolintietoja sekä BEDLAN-tutkimusryhmän tuottamaa digitalisoitua ympäristötietoaineistoa. Alueellisia jakaumia tutkittiin R-studiossa tuotettujen karttojen avulla, kun taas malariakuolleisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittiin logisti- silla regressioanalyyseillä. Selitettävä muuttuja oli malariakuolleisuus, ja selittävinä muuttujina olivat yksilölliset tekijät, ikä ja sukupuoli sekä ympäristötekijät, sademäärä, erilaiset vesistöalueet, sijainti rannikolla, lämpötila sekä puuston ja karjan määrä. Hypoteesien mukaan malariakuolleisuuden riski oli suurin lapsilla ja naisilla ja suurempaa kuolleisuutta ennustivat korkeampi sademäärä, vesialueiden osuus, sijainti rannikolla, lämpötila ja puuston määrä, kun taas korkean karjan määrän oletettiin liittyvän matalampaan kuolleisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että malariakuolleisuus keskittyi Etelä- ja Lounais-Suomeen sekä rannikon alueelle. Yksilötekijöistä ikä oli selvemmin yhteydessä kuolleisuuden riskiin kuin sukupuoli. Iän kasvaessa riski kuolla malariaan kasvoi, kun taas sukupuolen osalta naisten kuolleisuuden riski oli hieman suurempi kuin miesten. Ympäristötekijöistä malariakuolleisuuden riskiä nostattivat korkeampi lämpötila, sademäärä ja puuston määrä sekä sijainti rannikkoalueella, sillä ne loivat hyttysille suotuisat olosuhteet. Toisaalta suurempi järviosuus ja karjan määrä liittyivät pienempään malariakuolleisuusriskiin. Jokiosuuksien yhteys kuolleisuusriskiin jäi tutkielmassa epäselväksi. Tutkielma loi uutta tietoa ja syvensi ymmärrystä malariakuolleisuudesta historiallisessa Suomessa sekä kansainvälisesti. Tulokset korostivat yksilö- ja ympäristötekijöiden merkitystä malariakuolleisuuden selittäjinä ja tarjosivat vertailukohtia myös nykyisen malariariskin arviointiin.