Omatoimisen varautumisen arviointimenetelmä perusopetuksen koulujen turvallisuusjohtamisen kuvaajana
Ahde, Elias; Hartlin, Salim (2025-11-29)
Omatoimisen varautumisen arviointimenetelmä perusopetuksen koulujen turvallisuusjohtamisen kuvaajana
(29.11.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215374
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215374
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkastelee perusopetuksen koulujen turvallisuusjohtamista ja turvallisuusjohtamisen osa-alueiden ilmenemistä pelastuslaitoksen asiantuntijan toteuttamissa omatoimisen varautumisen arviointi (OVA) raporteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ensisijaisesti arvioida, kuinka kattavasti OVA-raportit tunnistavat koulujen turvallisuusjohtamisen osa-alueet, ja miten osa-alueiden arvioinnista saadut tulokset muuttuvat, kun arvioinnin painopisteenä on turvallisuusjohtaminen. Toisaalta tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat turvallisuustyön onnistumiseen kouluympäristössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena dokumenttianalyysinä. Aineistona hyödynnettiin kymmenen peruskoulun OVA-raporttia. Raporttien sisältöä analysoitiin kahdella eri tavalla. Ensiksi tarkasteltiin alkuperäisiä OVA-arvioita. Toiseksi arvioitiin sama aineisto tutkimuksessa laaditun turvallisuusjohtamisen kriteeristön avulla. Kriteeristö pohjautui aiempaan tutkimukseen turvallisuuskulttuurista, organisaatiokulttuurista ja koulun johtamisesta. Tarkastelussa huomioitiin turvallisuuden vastuunjako, yhteisön toteuttama omatoiminen valvonta, turvallisuuspuutteisiin reagointi, riskienhallinta, turvallisuusviestintä, riskien tunnistaminen ja arviointi, sekä riskienhallinnan dokumentaatio.
Tulosten perusteella havaittiin, että OVA-raportit eivät kaikilta osin tavoita turvallisuusjohtamisen kulttuurisia ja käytännöllisiä ulottuvuuksia. Arviointi painottuu usein teknisiin dokumentteihin ja varautumisen rakenteellisiin seikkoihin, mutta arjen johtaminen, henkilöstön osallisuus ja turvallisuustoimien jatkuvuus jäävät vähemmälle huomiolle. Kehitetty turvallisuusjohtamisen kriteeristö mahdollisti tarkemman peruskoulun turvallisuuskulttuurin arvioinnin.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulujen omatoimisen varautumisen itsearvioinnissa, koulutuksen järjestäjän fasilitoimassa turvallisuuskulttuurin kehittämistyössä sekä OVA-mallin jatkokehityksessä. Turvallisuusjohtamista ei tule tarkastella vain säädösten näkökulmasta, vaan osana koulun toimintakulttuuria, joka vaatii suunnitelmallisuutta, johtajuutta ja koko yhteisön sitoutumista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena dokumenttianalyysinä. Aineistona hyödynnettiin kymmenen peruskoulun OVA-raporttia. Raporttien sisältöä analysoitiin kahdella eri tavalla. Ensiksi tarkasteltiin alkuperäisiä OVA-arvioita. Toiseksi arvioitiin sama aineisto tutkimuksessa laaditun turvallisuusjohtamisen kriteeristön avulla. Kriteeristö pohjautui aiempaan tutkimukseen turvallisuuskulttuurista, organisaatiokulttuurista ja koulun johtamisesta. Tarkastelussa huomioitiin turvallisuuden vastuunjako, yhteisön toteuttama omatoiminen valvonta, turvallisuuspuutteisiin reagointi, riskienhallinta, turvallisuusviestintä, riskien tunnistaminen ja arviointi, sekä riskienhallinnan dokumentaatio.
Tulosten perusteella havaittiin, että OVA-raportit eivät kaikilta osin tavoita turvallisuusjohtamisen kulttuurisia ja käytännöllisiä ulottuvuuksia. Arviointi painottuu usein teknisiin dokumentteihin ja varautumisen rakenteellisiin seikkoihin, mutta arjen johtaminen, henkilöstön osallisuus ja turvallisuustoimien jatkuvuus jäävät vähemmälle huomiolle. Kehitetty turvallisuusjohtamisen kriteeristö mahdollisti tarkemman peruskoulun turvallisuuskulttuurin arvioinnin.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulujen omatoimisen varautumisen itsearvioinnissa, koulutuksen järjestäjän fasilitoimassa turvallisuuskulttuurin kehittämistyössä sekä OVA-mallin jatkokehityksessä. Turvallisuusjohtamista ei tule tarkastella vain säädösten näkökulmasta, vaan osana koulun toimintakulttuuria, joka vaatii suunnitelmallisuutta, johtajuutta ja koko yhteisön sitoutumista.