Pilottitutkimus fonologisten taitojen mittaamisesta 2,5-vuotiaiden spontaanipuheesta
Väli-Torala, Sofia; Laitinen, Maija (2025-12-30)
Pilottitutkimus fonologisten taitojen mittaamisesta 2,5-vuotiaiden spontaanipuheesta
(30.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215412
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601215412
Tiivistelmä
Tässä pro gradu –tutkielmassa oli kolme tavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, saavutetaanko 2,5-vuotiaiden lasten spontaanipuheesta määritellyille fonologisille taidoille; äänneinventaari ja fonologiset prosessit, riittävä litteroijien välinen reliabiliteetti. Toisena tavoitteena oli selvittää, mitä äänteitä ja äänneyhtymiä (diftongit, kaksoiskonsonantit, konsonanttiyhtymät) 2,5-vuotiaat lapset tuottivat spontaanipuheessa. Kolmantena tavoitteena oli selvittää, saavutetaanko spontaanipuheesta määritellyille äänteille ja äänneyhtymille (äänne-, diftongi-, kaksoiskonsonantti-, konsonanttiyhtymäinventaarit) sekä fonologisille prosesseille riittävä ennustava validiteetti. On tärkeää kehittää luotettavia tapoja mitata fonologisia taitoja spontaanipuheen näytteestä. Saatu tieto fonologisesta kehityksestä voi auttaa tulevaisuudessa tunnistamaan lapsia, jotka hyötyisivät varhaisesta kielen kehityksen tuesta.
Tutkimuksen aineisto (N = 40) on kerätty osana monitieteistä FinnBrain-tutkimusta. 2,5-vuotiaiden spontaanit leikkitilanteet vanhemman kanssa on videoitu 30 kk osakäynnillä ja tässä tutkimuksessa nämä tilanteet litteroitiin lasten fonologisten taitojen määrittämiseksi. Litteroijien välinen reliabiliteetti määriteltiin laskemalla 15 % aineistosta prosentuaalinen yhdenmukaisuus äänneinventaareille ja fonologisille prosesseille. Lisäksi tarkasteltiin kuvailevasti 2,5-vuotiaiden fonologisten muuttujien määriä ja jakaumia. 5-vuotiaana samat lapset olivat osallistuneet Puheen ja kielen osatutkimukseen, ja tässä tutkimuksessa käytettiin lasten saamia pisteitä Epäsanantoistotehtävässä ja Fonologiatestissä. Yhteyksiä 2,5- ja 5-vuotiaiden fonologisten taitojen välillä tutkittiin korrelaatioanalyyseillä sekä ryhmien välisillä vertailuilla ennustavan validiteetin tarkastelemiseksi.
Tulokset osoittivat, että 2,5-vuotiaiden lasten spontaanipuheesta on luotettavaa tarkastella äänteitä ja äänneyhtymiä, mutta ei fonologisia prosesseja. Vaihtelu lasten äänne- ja äänneyhtymäinventaareissa oli suurta. Lasten äänne-, diftongi-, kaksoiskonsonantti- ja konsonanttiyhtymäinventaarien koot 2,5-vuotiaana olivat yhteydessä äänneinventaarin laajuuteen, äänteiden yhdistelyn taitoihin sekä fonologiseen työmuistiin 5-vuotiaana. Tuloksena havaittiin myös, että ryhmä, joilla oli Fonologiatestin määritelmän mukaan 5 vuoden iässä fonologinen häiriö, erosi 2,5-vuotiaana tuotettujen kaksoiskonsonanttien ja konsonanttiyhtymien määrässä niistä, joilla ei 5-vuotiaana ollut fonologista häiriötä.
Tämä tutkimus viittaa siihen, että fonologisista taidoista voidaan saada luotettava arvio jo 2,5-vuotiaan spontaanipuheesta. Kliinisen työn näkökulmasta tämä voi tulevaisuudessa mahdollistaa lasten tehokkaamman seulomisen jo varhaisessa kielen kehityksen vaiheessa. Reliabiliteettitarkastelun tulos viittaisi siihen, että fonologisten prosessien määrittelyyn tarvittaisiin joko kahden litteroijan toteuttama konsensuslitterointi tai testimuotoinen tilanne. Jatkotutkimuksessa olisi mielekästä selvittää havaittuja yhteyksiä myös isommalla aineistolla ja mahdollisesti pidemmällä tarkasteluvälillä.
Tutkimuksen aineisto (N = 40) on kerätty osana monitieteistä FinnBrain-tutkimusta. 2,5-vuotiaiden spontaanit leikkitilanteet vanhemman kanssa on videoitu 30 kk osakäynnillä ja tässä tutkimuksessa nämä tilanteet litteroitiin lasten fonologisten taitojen määrittämiseksi. Litteroijien välinen reliabiliteetti määriteltiin laskemalla 15 % aineistosta prosentuaalinen yhdenmukaisuus äänneinventaareille ja fonologisille prosesseille. Lisäksi tarkasteltiin kuvailevasti 2,5-vuotiaiden fonologisten muuttujien määriä ja jakaumia. 5-vuotiaana samat lapset olivat osallistuneet Puheen ja kielen osatutkimukseen, ja tässä tutkimuksessa käytettiin lasten saamia pisteitä Epäsanantoistotehtävässä ja Fonologiatestissä. Yhteyksiä 2,5- ja 5-vuotiaiden fonologisten taitojen välillä tutkittiin korrelaatioanalyyseillä sekä ryhmien välisillä vertailuilla ennustavan validiteetin tarkastelemiseksi.
Tulokset osoittivat, että 2,5-vuotiaiden lasten spontaanipuheesta on luotettavaa tarkastella äänteitä ja äänneyhtymiä, mutta ei fonologisia prosesseja. Vaihtelu lasten äänne- ja äänneyhtymäinventaareissa oli suurta. Lasten äänne-, diftongi-, kaksoiskonsonantti- ja konsonanttiyhtymäinventaarien koot 2,5-vuotiaana olivat yhteydessä äänneinventaarin laajuuteen, äänteiden yhdistelyn taitoihin sekä fonologiseen työmuistiin 5-vuotiaana. Tuloksena havaittiin myös, että ryhmä, joilla oli Fonologiatestin määritelmän mukaan 5 vuoden iässä fonologinen häiriö, erosi 2,5-vuotiaana tuotettujen kaksoiskonsonanttien ja konsonanttiyhtymien määrässä niistä, joilla ei 5-vuotiaana ollut fonologista häiriötä.
Tämä tutkimus viittaa siihen, että fonologisista taidoista voidaan saada luotettava arvio jo 2,5-vuotiaan spontaanipuheesta. Kliinisen työn näkökulmasta tämä voi tulevaisuudessa mahdollistaa lasten tehokkaamman seulomisen jo varhaisessa kielen kehityksen vaiheessa. Reliabiliteettitarkastelun tulos viittaisi siihen, että fonologisten prosessien määrittelyyn tarvittaisiin joko kahden litteroijan toteuttama konsensuslitterointi tai testimuotoinen tilanne. Jatkotutkimuksessa olisi mielekästä selvittää havaittuja yhteyksiä myös isommalla aineistolla ja mahdollisesti pidemmällä tarkasteluvälillä.