Työntekijän oikeuksien suojan toteutuminen kilpailukieltosopimuksen ja koulutuskustannussopimuksen käytössä
Mettälä, Kerttu (2025-12-17)
Työntekijän oikeuksien suojan toteutuminen kilpailukieltosopimuksen ja koulutuskustannussopimuksen käytössä
(17.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601227927
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601227927
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee työntekijän oikeuksien suojan toteutumista erityiskoulutuksen perusteella tehdyn kilpailukieltosopimuksen ja koulutuskustannussopimuksen käytössä. Keskeisinä kysymyksinä ovat, milloin työnantajalla on oikeus solmia erityiskoulutuksen perusteella kilpailukieltosopimus tai koulutuskustannussopimus työntekijän kanssa, sekä miten työntekijän oikeudet on suojattu näiden sopimusten yhteydessä.
Tutkimusmetodina on lainoppi, jonka avulla systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielma pohjautuu Suomen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön hyödyntäen systemaattista ja historiallista tulkintaa. Keskeisimpinä oikeuslähteinä ovat työsopimuslaki, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki sekä perustuslaki. Tutkielmassa analysoidaan myös laajasti korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja työtuomioistuimen ratkaisuja, sekä soveltuvilta osin keskeisiä oikeusperiaatteita.
Tutkielman tuloksena on, että kilpailukieltosopimuksen solmiminen edellyttää työsopimuslain mukaista erityisen painavaa syytä. Lisäksi sopimus saa kestää enintään vuoden ja työnantajan tulee maksaa korvausta rajoitusajalta. Koulutuskustannussopimusta ei säännellä erikseen lailla, eikä siihen sovelleta erityisen painavan syyn edellytystä. Sopimuksen kestolle ei ole asetettu ylärajaa, eikä työnantajalla ole korvausvelvollisuutta rajoitusajalta. Molempia sopimuksia sitoo kohtuullisuusperiaate.
Työntekijän elinkeinovapauden suojan kannalta kilpailukieltosopimus täyttää perusoikeusrajoituksen edellytykset. Koulutuskustannussopimuksen osalta oikeustila on epäselvempi, sillä sopimus saattaa tosiasiallisesti rajoittaa työntekijän liikkuvuutta, vaikka sen tarkoituksena ei ole elinkeinovapauden rajoittaminen. Tietyissä tilanteissa koulutuskustannussopimus saatetaan katsoa kilpailukieltosopimukseksi rajoittavan luonteen perusteella.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että kilpailukieltosopimus näyttäytyy lähtökohtaisesti vahvempana vaihtoehtona työntekijän oikeuksien suojan kannalta sen edellytysten, keston rajoittamisen ja työnantajan korvausvelvollisuuden vuoksi. Koulutuskustannussopimuksen osalta oikeustilan epäselvyys korostaa tarvetta tutkia sopimuksen vaikutuksia työntekijän elinkeinovapauden suojaan sekä arvioida mahdollista sääntelytarvetta. Kilpailukieltosopimuksen osalta jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä tarkastella vuoden 2022 lakimuutosten vaikutuksia perusteettomien kilpailukieltosopimusten määrään.
Tutkimusmetodina on lainoppi, jonka avulla systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkielma pohjautuu Suomen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön hyödyntäen systemaattista ja historiallista tulkintaa. Keskeisimpinä oikeuslähteinä ovat työsopimuslaki, varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annettu laki sekä perustuslaki. Tutkielmassa analysoidaan myös laajasti korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja työtuomioistuimen ratkaisuja, sekä soveltuvilta osin keskeisiä oikeusperiaatteita.
Tutkielman tuloksena on, että kilpailukieltosopimuksen solmiminen edellyttää työsopimuslain mukaista erityisen painavaa syytä. Lisäksi sopimus saa kestää enintään vuoden ja työnantajan tulee maksaa korvausta rajoitusajalta. Koulutuskustannussopimusta ei säännellä erikseen lailla, eikä siihen sovelleta erityisen painavan syyn edellytystä. Sopimuksen kestolle ei ole asetettu ylärajaa, eikä työnantajalla ole korvausvelvollisuutta rajoitusajalta. Molempia sopimuksia sitoo kohtuullisuusperiaate.
Työntekijän elinkeinovapauden suojan kannalta kilpailukieltosopimus täyttää perusoikeusrajoituksen edellytykset. Koulutuskustannussopimuksen osalta oikeustila on epäselvempi, sillä sopimus saattaa tosiasiallisesti rajoittaa työntekijän liikkuvuutta, vaikka sen tarkoituksena ei ole elinkeinovapauden rajoittaminen. Tietyissä tilanteissa koulutuskustannussopimus saatetaan katsoa kilpailukieltosopimukseksi rajoittavan luonteen perusteella.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että kilpailukieltosopimus näyttäytyy lähtökohtaisesti vahvempana vaihtoehtona työntekijän oikeuksien suojan kannalta sen edellytysten, keston rajoittamisen ja työnantajan korvausvelvollisuuden vuoksi. Koulutuskustannussopimuksen osalta oikeustilan epäselvyys korostaa tarvetta tutkia sopimuksen vaikutuksia työntekijän elinkeinovapauden suojaan sekä arvioida mahdollista sääntelytarvetta. Kilpailukieltosopimuksen osalta jatkotutkimuksessa olisi hyödyllistä tarkastella vuoden 2022 lakimuutosten vaikutuksia perusteettomien kilpailukieltosopimusten määrään.