Häirintäyhdyshenkilöiden subjektipositiot häirintäänpuuttumistyössä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin häirintäyhdyshenkilöiden työnkuvaa, koulutusta ja häirintään puuttumisen prosessia suomalaisissa ylioppilaskunnissa. Häirintäyhdyshenkilöt ovat opiskelijoille tarjottava jäsenpalvelu, jota opiskelijat voivat hyödyntää kohdatessaan häirintää ja syrjintää. Häirintäyhdyshenkilöt ovat järjestötasoinen yhdenvertaisuutta edistävä taho, jonka tarkoituksena on edistää opiskelijoiden oikeuksia ja taata turvallinen opiskelijaympäristö. Ylioppilaskuntien häirintäyhdyshenkilöt ovat olleet merkittävässä roolissa häirintään- ja syrjintäänpuuttumisprosessien kehittämisessä yliopistokontekstissa. Tutkielmani koostuu kuudesta yksilöhaastatteluista ylioppilaskuntien häirintäyhdyshenkilöiden kanssa, mitkä on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Aineiston avulla selvitän mitä häirintäyhdyshenkilön työnkuvaan kuuluu, miten heidät on koulutettu tehtävään ja miten häirintään puututaan. Lopulta jatkan kuvailemaan haastatteluissa tuotettuja subjektipositioita, jotka rajaavat häirintäyhdyshenkilön työnkuvaa ja asiantuntijapositiota. Tutkimukseni teoreettinen tausta paikantuu managerialismin ja terapeuttisen kulttuurin teoreettiseen viitekehykseen. Managerialismin käsitteellä jäsennän aineistoani uusliberaalissa kulttuurissa, jossa yksilö, tehokkuus ja resurssiniukkuus näyttäytyvät välttämättöminä tehokkaalle asiantuntijatyölle. Terapeuttisen subjektiposition käsite taas kuvaa niin häirintäyhdyshenkilöön itseensä kuin asiakkaaseen liitettyjä terapeuttisia selitysmalleja. Terapeuttiseen subjektipositioon liittyvät muun muassa omatoimisuus, emotionaaliset rajanvedot ja keskustelut työn uuvuttavuudesta. Analyysi rakentuu kaksiosaisesti, joista ensimmäisessä osassa kuvaan sisällönanalyyttisesti häirintäyhdyshenkilöiden työkuvaa, koulutusta, häirinnän muotoja ja tilanteiden selvitysprosessia. Toisessa osassa jatkan määrittelemällä aineistosta rakentuvia subjektipositioita, jotka rakentuvat diskurssianalyysin avulla. Hahmotan häirintäyhdyshenkilöiden rakentamaa itseymmärrystä työtehtävästään ja siihen kiinnittämistään merkityksistä kolmen subjektiposition avulla, jotka ovat managerialistinen, terapeuttinen ja sovitteleva subjektipositio. Häirintäyhdyshenkilöiden työ asettuu ristiriitaisesti yhtäältä yliopiston ja toisaalta opiskelijoiden toiveiden ja intressien kanssa. Työntekijät tasapainottelevat yhtäältä työn emotionaalisen raskauden ja toisaalta tasa-arvotyön teknisten ja hallinnollisten työvälineiden kanssa. Häirintäyhdyshenkilötyö määrittyy yksilöllisyyden näkökulmasta, jossa sekä häirintätapaukset, häirityt ja häirintäyhdyshenkilöt toimivat yksilönäkökulmasta, jolloin häirinnän käsittäminen ja purkaminen rakenteellisesti vaarantuu.