”Elettyä elämää on takana ja nyt vietämme yhdessä ’mummuelämää’” : Sateenkaari-ihmisten käsityksiä ikääntymisestä

Abstract

Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sateenkaari-ihmisten ikääntymiseen liittyviä käsityksiä sekä sitä, miten näihin käsityksiin vaikuttavat hyvän ikääntymisen ideaalit. Ikääntyneiden sateenkaari-ihmisten asemaa on erityisesti mediassa nostettu esille viime vuosina, mutta suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa, opetuksessa ja ammattikäytänteissä sateenkaareva ikääntyminen on toistaiseksi ollut näkymättömässä roolissa. Ikääntyneiden parissa tehtävän gerontologisen sosiaalityön on nähty sosiaalityössä jäävän muiden ikäryhmien parissa tehtävän työn varjoon. Toisaalta sosiaalityölle ominaiset ikääntymiseen liittyvän eriarvoisuuden ja marginaalisuuden kysymykset eivät nouse esille laajemmassa ikääntymiseen liittyvässä keskustelussa. Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä teemoja käsitellään sosiaalityössä vähän ja siihen liittyvää syrjintää käsitetään usein yksilökeskeisesti rakenteellisen tarkastelun sijaan.

Ikääntyminen näyttäytyy yhteiskunnassa kaksijakoisena ilmiönä, jolloin ikääntyneet nähdään joko hauraana, passiivisena taakkana yhteiskunnalle tai toisaalta aktiivisina ja tuottavina yhteiskuntaan osallistuvina kansalaisina. Hyvän ikääntymisen ideaalit niin tutkimuksessa kuin ikääntymispolitiikassa korostavat jälkimmäistä käsitystä ikääntymisestä. Käsitys hyvästä ikääntymisestä on saanut osakseen kritiikkiä, ja tässä tutkielmassa erityisesti queer-tutkimuksen kritiikki nousee esille. Sen avulla voidaan nostaa esille ikääntymiseen liittyviä rakenteellisia normeja ja eriarvoisuuksia, jotka määrittävät sitä, miten erilaisia tapoja ikääntyä arvotetaan yhteiskunnassa.

Tutkielman aineiston on kerätty Tietoarkiston Penna-verkkoalustalla julkaistun kirjoituskeruun kautta. Aineisto koostuu neljästä 63–73-vuotiaan sateenkaari-ihmisen kirjoittamasta tekstistä, joita tutkielmassa tarkastellaan ikääntymistä kuvaavina tarinoina. Teema-analyysin avulla tarinoista muodostettiin viisi teemaa, joista jokainen käsittelee ikääntymistä eri näkökulmasta.

Ikääntyminen näyttäytyy ikääntyneiden sateenkaari-ihmisten tarinoissa ensinnäkin elämäntarinan rakentamisena, jolloin nykyhetkestä käsin muodostetaan kuvaa menneestä. Toisaalta ikääntyminen kuvautuu tarinoissa muutoksen ja uudelleenmäärittelyn aikana, jolloin ikääntyneenä tapahtuneet konkreettiset tai ajatukselliset muutokset ovat vaikuttaneet käsityksiin ikääntymisestä tai uudelleenmääritelleet elämää. Kolmanneksi ikääntyminen näyttäytyy yhteiselona muiden kanssa. Ikääntymiseen liittyviä käsityksiä muodostettiin osana laajempaa yhteisöä, yhdessä kumppanin kanssa ja suhteessa menneisiin ja tuleviin sukupolviin. Neljänneksi ikääntyminen kuvautuu aktiivisuuden ja toiminnan aikana, jolloin ikääntyminen elämänvaiheena mahdollistaa aktiivista toimintaa sisältävän arjen. Viidenneksi ikääntymiseen kytkeytyy varautumista tulevaan, joka kuvautuu erityisesti hoivaan liittyvinä huolina ja konkreettisina tekoina, joiden kautta tulevaisuuteen pyritään vaikuttamaan.

Ikääntyneiden sateenkaari-ihmisten tarinoissa hyvän ikääntymisen ideaaleihin toisaalta mukauduttiin ja toisaalta niitä haastettiin ja luotiin uudenlaisia ikääntymisen tapoja. Ikääntymistä käsitettiin toisaalta henkilökohtaisella tasolla ja toisaalta osana laajempaa ikääntymiseen ja erityisesti sateenkaarevaan ikääntymiseen liittyvää keskustelua. Ikääntymiseen kytkeytyvää heteronormatiivisuutta kyseenalaistettiin erityisesti liittyen elämänkulkuun ja ihmissuhteisiin liittyviin normeihin. Tutkielma tuo esille sateenkaarevan ikääntymisen erityisyyden ja siihen liittyvän sosiaalityön tutkimustarpeen. Toisaalta tutkielma haastaa myös sosiaalityötä professiona tarkastelemaan rakenteellisemmin sen tuottamia ja uusintamia ikääntymiseen liittyviä käsityksiä.