Työn ja vapaa-ajan tasapaino organisaatioiden sisäisen vastuun osana : Z-sukupolven näkemykset

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan työn ja vapaa-ajan tasapainoa Z-sukupolven näkökulmasta. Tutkimus syventyy organisaatioiden sisäiseen yritysvastuuseen ja siihen, miten Z-sukupolven edustajat kokevat työn ja vapaa-ajan välisen rajanvedon sekä millaiset käytännöt tukevat tai haastavat tätä tasapainoa. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia siihen, miten tärkeä tekijä työn ja vapaa-ajan tasapaino diginatiivin Z-sukupolven edustajien näkökulmasta on, ja millainen vaikutus työn joustoilla on tasapainon kokemukseen. Z-sukupolven on tutkimuksissa todettu arvostavan työn joustavuutta, organisaatioiden autenttisuutta ja hyvää työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa. Sukupolvi ei halua työnteon kuluttavan koko elämää, vaan aikaa halutaan jättää myös omalle kehittymiselle ja intohimojen edistämiselle. Organisaatioilta odotetaan sisäisen vastuullisuuden tekoja, joihin esimerkiksi työn ja vapaa-ajan tasapainon edistäminen liittyy. Jos tasapainon ei koeta toteutuvan tai sitä ei organisaatiossa edistetä millään tavalla, Z-sukupolven on todettu sen vuoksi olevan valmiita jopa vaihtamaan työpaikkaa. Hyvällä työn ja vapaa-ajan tasapainolla on suuri merkitys työntekijöiden työhyvinvointiin ja sitoutumiseen, kun taas negatiivinen tasapaino voi aiheuttaa uupumusta, loppuun palamista ja heikentää työsuoritusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koko sukupolveen sopivaksi, on organisaatioidenkin hyödyllistä tietää, mitä moni Z-sukupolveen kuuluva työntekijä työssä arvostaa ja odottaa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin Z-sukupolven edustajilta, jotka työskentelivät keskenään eri aloilla. Tutkimuksen viitekehyksenä toimi erityisesti sisäisen yritysvastuun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulma. Työn ja vapaa-ajan tasapaino nähtiin hyvin tärkeänä, ja sillä huomattiin olevan useita heikentäviä ja vahvistavia tekijöitä. Esimerkiksi työn digitaalisuus nousi keskeiseksi tekijäksi, jolla oli tasapainoon sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Tutkimuksessa pohditaan myös johdon ja organisaatiokulttuurin roolia sekä avoimen keskusteluilmapiirin merkitystä. Tutkimuksen perusteella työn ja vapaa-ajan tasapaino tulisi nähdä tärkeänä organisaatioiden vastuullisuuden osana. Tasapaino on mahdollisesti nousemassa aiempaa keskeisemmäksi sisäisen vastuullisuuden kysymykseksi, eikä ainoastaan työntekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta, vaan myös organisaatioiden houkuttelevuuden ja työntekijöiden sitouttamisen näkökulmasta.