Kau-ne-us vai ka-un-eu-s? : Seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset tavuttavat
Pirttiaho, Tiina (2025-12-11)
Kau-ne-us vai ka-un-eu-s? : Seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset tavuttavat
(11.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601268767
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601268767
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään, kuinka peruskoulun seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset hallitsevat tavutuksen. Tutkimuksessa kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten tavutus onnistuu ympäristössä, joissa on mukana diftongi, vokaaliyhtymä, geminaatta tai konsonanttiyhtymä. Vertailen myös tuloksia eri luokka-asteiden ja sukupuolten välillä.
Tutkimuksen aineistona on oppilailla teetetty 25 sanan tavutustesti. Lajittelin vastaukset Excel-tiedostoon niin, että eri luokilla ja sukupuolilla oli omat taulukkonsa. Merkitsin jokaisen sanan kohdalle kaikki erilaiset tavutusehdotukset, joita oppilaat olivat testissä tehneet ja kuinka moni oppilas oli mitäkin tavutusta pitänyt oikeana. Tutkimuksen tulokset perustuvat osin kvalitatiiviseen ja osin kvantitatiiviseen tarkasteluun.
Testiin osallistuneiden 79 oppilaan vastauksissa 68,2 prosenttia sanoista oli oikein tavutettu. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin (tytöt 74,2, pojat 58,7 %) ja seitsemäsluokkalaiset hieman yhdeksäsluokkalaisia paremmin (7.-l. 69,3 %, 9.-l. 67,1 %). Tutkituista kielenpiirteistä oppilaat osasivat parhaiten tavuttaa konsonanttiyhtymät (88,8 %) ja diftongit (86,3 %). Geminaatoissa oikeita tavutuksia oli 83,3 prosenttia. Heikoin tulos oli vokaaliyhtymien tavutuksessa (70,8 %). Diftongit olivat siis vokaaliyhtymiä helpompia hahmottaa, mikä saattaa johtua siitä, että on helpompaa epävarmoissa tilanteissa jättää tavuviiva pois kuin lisätä se.
Tavutuksen tarve on vähentynyt, kun suurin osa teksteistä luodaan erilaisilla laitteilla. Jos tavutustaitoa halutaan pitää yllä, sitä täytyy erikseen harjoitella. Kun tiedossa on tavutuksen ongelmakohdat, voidaan tutkimuksen tuloksia hyödyntää oikeinkirjoitustaidon opetuksessa.
Tutkimuksen aineistona on oppilailla teetetty 25 sanan tavutustesti. Lajittelin vastaukset Excel-tiedostoon niin, että eri luokilla ja sukupuolilla oli omat taulukkonsa. Merkitsin jokaisen sanan kohdalle kaikki erilaiset tavutusehdotukset, joita oppilaat olivat testissä tehneet ja kuinka moni oppilas oli mitäkin tavutusta pitänyt oikeana. Tutkimuksen tulokset perustuvat osin kvalitatiiviseen ja osin kvantitatiiviseen tarkasteluun.
Testiin osallistuneiden 79 oppilaan vastauksissa 68,2 prosenttia sanoista oli oikein tavutettu. Tytöt pärjäsivät poikia paremmin (tytöt 74,2, pojat 58,7 %) ja seitsemäsluokkalaiset hieman yhdeksäsluokkalaisia paremmin (7.-l. 69,3 %, 9.-l. 67,1 %). Tutkituista kielenpiirteistä oppilaat osasivat parhaiten tavuttaa konsonanttiyhtymät (88,8 %) ja diftongit (86,3 %). Geminaatoissa oikeita tavutuksia oli 83,3 prosenttia. Heikoin tulos oli vokaaliyhtymien tavutuksessa (70,8 %). Diftongit olivat siis vokaaliyhtymiä helpompia hahmottaa, mikä saattaa johtua siitä, että on helpompaa epävarmoissa tilanteissa jättää tavuviiva pois kuin lisätä se.
Tavutuksen tarve on vähentynyt, kun suurin osa teksteistä luodaan erilaisilla laitteilla. Jos tavutustaitoa halutaan pitää yllä, sitä täytyy erikseen harjoitella. Kun tiedossa on tavutuksen ongelmakohdat, voidaan tutkimuksen tuloksia hyödyntää oikeinkirjoitustaidon opetuksessa.