Kokoonpanon ulkopuolella : Sosiaalisen tuen merkitys loukkaantuneen kilpaurheilijan hyvinvointiin

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin sosiaalisen tuen merkitystä loukkaantuneen kilpaurheilijan hyvinvointiin. Tarkastelen sosiaalisen tuen roolia loukkaantuneen kilpaurheilijan hyvinvoinnille, sekä sosiaalisen tuen keinoja loukkaantuneen urheilijan tukemiseksi. Käytän aineistona kymmentä aikaisemmin aiheesta tehtyä tutkimusta. Teoriapohjana tutkielmalleni toimii aiempi tutkimus sosiaalisesta tuesta ja hyvinvoinnista. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä sosiaalisen tuen merkityksestä loukkaantuneen kilpaurheilijan hyvinvointiin, sekä sosiaalisen tuen muodoista, jotka tukevat hyvinvointia. Kirjallisuuskatsauksen tulokset ovat pääosin samansuuntaisia. Tuloksista ilmeni, että sosiaalisella tuella on keskeinen rooli loukkaantuneen urheilijan hyvinvointiin. Vaikka vammojen fyysinen puoli saa yleensä eniten huomiota hoitohenkilökunnalta ja urheilijalta itseltään, tutkimukset osoittavat, että kuntoutumisen kokonaisvaltaisen onnistumisen kannalta myös psykologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat äärimmäisen tärkeitä. Fyysisen toipumisen rinnalla kulkee usein epävarmuutta, stressiä, itseluottamuksen horjumista ja pelkoa urheiluun palaamisesta – tunteita, joihin sosiaalinen tuki voi tarjota ratkaisevaa apua. Sosiaalinen tuki näkyy konkreettisena apuna, apuna stressin sietämisessä, mielenterveysongelmien ehkäisyssä ja lajin paluun mahdollistajana. Sosiaalinen tuki tuo turvaa arjen muutoksiin ja loukkaantumisen tuomaan yksinäisyyteen. Sosiaalista tukea saadaan tällä hetkellä pääsääntöisesti itse hankituilta resursseilta, kuten perheeltä, ystäviltä tai fysioterapeutilta. Yksi tärkeä johtopäätös on se, että kuntoutusprosessin tulisi olla kokonaisvaltainen ja moniammatillinen. Kuntoutuksessa ei tulisi keskittyä pelkästään fyysisiin tekijöihin, vaan siihen tulisi sisällyttää myös systemaattinen huomio psykologisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että urheilijoiden kuntoutusohjelmissa tulisi olla mukana myös psykologista osaamista ja että sosiaalinen verkosto voitaisiin ottaa aktiivisesti mukaan kuntoutuksen suunnitteluun. Näin voitaisiin varmistaa, että urheilijaa tuetaan paitsi kehon myös mielen ja sosiaalisten suhteiden tasolla.