Dialogisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet ja haasteet sosiaalityön asiakaskohtaamisissa
Littow, Helmiina (2026-01-23)
Dialogisen vuorovaikutuksen mahdollisuudet ja haasteet sosiaalityön asiakaskohtaamisissa
(23.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601269015
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601269015
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin dialogisen vuorovaikutuksen haasteita ja mahdollisuuksia sosiaalityön asiakaskohtaamisissa. Tutkielman tavoitteena on koota kirjallisuuskatsauksen keinoin, miten dialoginen työote palvelee asiakasta ja sosiaalityöntekijää asiakaskohtaamisissa. Sen tavoitteena on myös jäsentää haasteita, joita työotteen toteutumiseen liittyy. Käytän aineistona aiempia vertaisarvioituja tutkimuksia, mitkä käsittelevät dialogisuutta ja vuorovaikutusta sosiaali- ja terveysalalla sekä yleisesti auttamistyössä. Teoreettinen viitekehys tutkielmalleni muodostuu dialogisuuden määritelmästä, minkä liitän tässä tutkielmassa sosiaalityön kontekstiin. Hyödynnän Martin Buberin (1923/1995) Minä ja sinä -teoriaa sekä Bahtinin (1981) ajatuksia moniäänisyydestä osana dialogia.
Tutkielman tuloksissa ilmenee useita eri näkökulmia. Havaitsin dialogisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksista kolme pääteemaa: asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden lisääntymisen, jaetun asiantuntijuuden ja sen vaikutukset dialogisuuteen sekä yhteisen ymmärryksen rakentamisen. Dialogisen työotteen avulla yhteistoiminta lisääntyi, minkä avulla asiakas nähtiin tasavertaisena kumppanina suhteessa sosiaalityöntekijään. Dialogissa saavutettu jaettu asiantuntijuus lisäsi ammattilaisten työhyvinvoinnin vahvistumista.
Dialogisen vuorovaikutuksen toteutumista haastoivat asiantuntijavalta sekä organisaatioon ja ammatti-identiteettiin liittyvät tekijät. Asiantuntijavaltainen toimintatapa mahdollisti asiakkaan ohittamisen, minkä vuoksi asiakkaan osallisuus ei toteutunut asiakastilanteissa. Tietyt organisaation luomat toimintatavat, kuten esimerkiksi kirjaamiseen liittyvät säännöt eivät tukeneet aina dialogista työotetta. Myös uuden ajattelutavan ja ammatti-identiteetin omaksuminen koettiin haastavana ja kuormittavana. Dialogisen vuorovaikutuksen toteutumista haastoi myös liiallinen luottamus asiakassuhteessa tai luottamuksen puute sekä näennäinen dialogisuus. Tuloksissa ilmeni myös sosiokulttuuristen erojen haasteita tuottava vaikutus dialogisen työmenetelmän hyödyntämisessä.
Tutkielman tuloksissa ilmenee useita eri näkökulmia. Havaitsin dialogisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksista kolme pääteemaa: asiakkaan toimijuuden ja osallisuuden lisääntymisen, jaetun asiantuntijuuden ja sen vaikutukset dialogisuuteen sekä yhteisen ymmärryksen rakentamisen. Dialogisen työotteen avulla yhteistoiminta lisääntyi, minkä avulla asiakas nähtiin tasavertaisena kumppanina suhteessa sosiaalityöntekijään. Dialogissa saavutettu jaettu asiantuntijuus lisäsi ammattilaisten työhyvinvoinnin vahvistumista.
Dialogisen vuorovaikutuksen toteutumista haastoivat asiantuntijavalta sekä organisaatioon ja ammatti-identiteettiin liittyvät tekijät. Asiantuntijavaltainen toimintatapa mahdollisti asiakkaan ohittamisen, minkä vuoksi asiakkaan osallisuus ei toteutunut asiakastilanteissa. Tietyt organisaation luomat toimintatavat, kuten esimerkiksi kirjaamiseen liittyvät säännöt eivät tukeneet aina dialogista työotetta. Myös uuden ajattelutavan ja ammatti-identiteetin omaksuminen koettiin haastavana ja kuormittavana. Dialogisen vuorovaikutuksen toteutumista haastoi myös liiallinen luottamus asiakassuhteessa tai luottamuksen puute sekä näennäinen dialogisuus. Tuloksissa ilmeni myös sosiokulttuuristen erojen haasteita tuottava vaikutus dialogisen työmenetelmän hyödyntämisessä.