Rektio ja käsitteistys: Miten metaforisuus, voimadynamiikka ja fiktiivinen liike motivoivat suomen verbien paikallissijarektioita

Abstract

<p>Suomen verbien paikallissijarektioita on totuttu pitämään pääosin semanttisesti läpinäkymättöminä<br>kiteytyminä. Rektioille voidaan kuitenkin löytää semanttista motivaatiota, jos ilmaistavaan<br>merkitykseen sisällytetään kognitiivisen kielentutkimuksen hengessä paitsi puheenalainen asiaintila<br>itse myös tapa käsitteistää kyseinen asiaintila. Esitän, että verbirektioita motivoivat käsitteistykset,<br>jotka perustuvat metaforisuuteen, fiktiiviseen liikkeeseen ja voimadynamiikkaan. Aineistonani<br>ovat verbin ja rektiolaajennuksen muodostamat rektioyhdistelmät, jotka olen poiminut alan<br>oppikirjoista ja tutkimusjulkaisuista. Tarkastelen sekä suuntarektioita, joissa verbi määrää vain<br>suuntaisuuden muttei määräsijaa (esimerkiksi tulosijarektio <i>jäädä kotiin ~ Tampereelle ~ kahvilaan</i>),<br>että sijarektioita, joissa verbi edellyttää määräsijaa (esimerkiksi elatiivirektio <i>pitää kirjoista<br>~ hiihdosta ~ Tampereesta</i>). Rektioyhdistelmät painottuvat suuntasijojen eli tulo- ja erosijojen<br>sellaisiin käyttöihin, joissa ei ole kyse aidosta siirtymästä. Rektioita motivoivat käsitteistykset<br>muodostavat semanttisia pääryhmiä, jotka kattavat useita rektioyhdistelmiä. Näitä ovat: 1) ’jostakin’<br>aktivoitumisen ja ’jonnekin’ passivoitumisen ilmaukset, 2) toteutumattomia tai peruuntuvia<br>kehityskulkuja fiktiivisenä liikkeenä kuvaavat ilmaukset, 3) kuvaannolliset ’ottamisen’ ja ’antamisen’<br>ilmaukset sekä 4) merkitykseltään eksistentiaaliset ’jonnekin’ ilmestymistä tai ’jostakin’<br>katoamista kuvaavat ilmaukset.<br></p>