Oppilaiden toimesta tapahtuva fyysinen väkivalta peruskoulussa: opettajien, kuraattorien ja poliisien kokemuksia ja näkemyksiä

Abstract

Kouluissa tapahtuva väkivalta ja sen lisääntyminen ovat viime vuosina olleet näkyvästi esillä julkisessa keskustelussa ja valtakunnallisessa mediassa. Yhä useampi peruskoulun opettaja on kohdannut työssään väkivaltaa, samalla kun alle 15-vuotiaiden tekemät väkivaltarikokset ovat lisääntyneet ja muuttuneet luonteeltaan vakavammiksi. Oppilaiden välinen väkivalta ei rajoitu vapaa-aikaan, vaan sitä esiintyy myös koulupäivien aikana. Huomionarvoista on, että opettajat ja vanhemmat eivät aina suhtaudu kouluväkivaltatilanteisiin riittävällä vakavuudella, vaan tappelut nähdään osana normaalia kasvua.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista oppilaiden toimesta tapahtuvaa fyysistä väkivaltaa peruskoulussa ilmenee ja millaisia syitä fyysisen väkivallan taustalla on. Tutkimuskysymyksiä tarkasteltiin moniammatillisesti tuoden esiin opettajien, kuraattorien ja poliisien kokemuksia ja näkemyksiä. Fyysisen väkivallan ilmenemisen ohessa tutkimuksessa selvitettiin opettajien ja kuraattorien toimintatapoja ja yhteistyötä väkivaltatilanteissa, sekä moniammatillista yhteistyötä opettajien, kuraattorien ja poliisien väillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin opettajien ja kuraattorien osalta sähköisen kyselylomakkeen avulla. Poliisit sen sijaan osallistuivat etäyhteydellä toteutettuihin yksilöhaastatteluihin. Kaikki aineisto analysoitiin pääasiallisesti aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Kaikki vastaajaryhmät kokivat väkivallan normalisoituneen ja oppilaiden välisen fyysisen väkivallan lisääntyneen. Opettajaan kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa ennakoivat usein tilanteet, joissa opettaja oli joutunut käyttämään auktoriteettiaan ja asettamaan rajoja. Oppilaiden välisen väkivallan ennakoiviksi tekijöiksi koettiin oppilaiden tunne- ja itsesäätelyn haasteet, vapaat tilanteet kuten välituntien pelitilanteet sekä monikulttuurisuuden tuomat haasteet. Lisäksi kaikki kolme ammattiryhmää nostivat esiin sosiaalisen median fyysisen väkivallan riskiä lisäävänä tekijänä.

Moniammatillisessa yhteistyössä opettajat ja kuraattorit kokivat keskinäisen yhteistyönsä toimivaksi ja heidän välisensä roolit selkeiksi, kun oppilaiden välinen fyysinen väkivalta edellytti toimenpiteitä. Opettajat kokivat kuitenkin, että kuraattorien rajalliset resurssit haastoivat tätä yhteistyötä. Poliisien näkökulmasta yhteistyö koulun kanssa oli sujuvaa, kun taas opettajien ja kuraattorien näkökulmista heidän oma roolinsa poliisiyhteistyössä jäi melko vähäiseksi yhteydenpidon kulkiessa usein rehtorin kautta. Opettajat ja kuraattorit raportoivat, että poliisien rajallisten resurssien takia kaikesta koulussa tapahtuvasta fyysisestä väkivallasta ei kannattanut ilmoittaa poliisille. Lisäksi opettajat ja kuraattorit arvioivat ilmoittamisen tarvetta oppilaan ikä- ja kehitystason sekä tilanteen vakavuuden näkökulmista. Poliisit puolestaan kannustivat matalan kynnyksen yhteydenottoon ja konsultaatioon sekä painottivat varhaisen puuttumisen merkitystä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimus antoi tärkeää tietoa ja toi uutta näkökulmaa aiheeseen. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, ne korostavat riittävien resurssien sekä yhteisten toimintatapojen ja ennaltaehkäisevän työotteen keskeistä merkitystä niin yhteistyön kuin fyysisen väkivallan ehkäisyn kannalta.