Voiko maahanmuutto parantaa Suomen eläkejärjestelmän kestävyyttä?
Berg, Anna (2026-01-23)
Voiko maahanmuutto parantaa Suomen eläkejärjestelmän kestävyyttä?
(23.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010019
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026013010019
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, voiko maahanmuutto parantaa Suomen eläkejärjestelmän kestävyyttä väestön ikääntymisen ja alhaisen syntyvyyden aiheuttamassa demografisessa tilanteessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia vaikutuksia maahanmuutolla on eläkejärjestelmän rahoituspohjaan ja millä edellytyksillä maahanmuutto voi toimia ratkaisuna heikkenevään huoltosuhteeseen.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja aineistona hyödynnetään aiempaa kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta, joka käsittelee maahanmuuton, työmarkkinoiden ja jakojärjestelmään perustuvien eläkejärjestelmien välistä suhdetta. Tutkimuksessa on käytetty sekä teoreettiset mallit, kuten limittäisten sukupolvien mallit (OLG), että empiiriset mallit, taloustieteelliset analyysit maahanmuuton julkistaloudellisista vaikutuksista.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että maahanmuuton vaikutukset eläkejärjestelmän kestävyyteen ovat moninaisia ja vahvasti ehdollisia. Maahanmuutto voi vahvistaa eläkejärjestelmän rahoituspohjaa lisäämällä työikäisen väestön määrää ja eläkemaksujen kertymää, mutta vaikutukset riippuvat muun muassa maahanmuuttajien iästä, koulutustasosta, työllistymisestä ja syntyvyydestä. Osa tutkimuksista korostaa työperäisen ja nuoren maahanmuuton myönte isiä vaikutuksia, kun taas toiset tuovat esiin riskit, kuten työttömyyden kasvun, palkkatason laskun ja sukupolvien väliset ristiriidat.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuutto ei yksin riitä ratkaisemaan Suomen eläkejärjestelmän kestävyysongelmia, mutta se voi toimia merkittävänä osana laajempaa keinovalikoimaa. Maahanmuuton vaikutukset eläkejärjestelmään edellyttävät tuekseen onnistunutta kotoutumista, maahanmuuttajien korkeaa työllisyyttä sekä muita rakenneuudistuksia, kuten työurien pidentämistä. Tutkielma osoittaa, että maahanmuuton roolia eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamisessa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä ja osana kokonaisvaltaista väestö- ja työmarkkinapolitiikkaa.
Tutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja aineistona hyödynnetään aiempaa kansainvälistä ja kotimaista tutkimusta, joka käsittelee maahanmuuton, työmarkkinoiden ja jakojärjestelmään perustuvien eläkejärjestelmien välistä suhdetta. Tutkimuksessa on käytetty sekä teoreettiset mallit, kuten limittäisten sukupolvien mallit (OLG), että empiiriset mallit, taloustieteelliset analyysit maahanmuuton julkistaloudellisista vaikutuksista.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että maahanmuuton vaikutukset eläkejärjestelmän kestävyyteen ovat moninaisia ja vahvasti ehdollisia. Maahanmuutto voi vahvistaa eläkejärjestelmän rahoituspohjaa lisäämällä työikäisen väestön määrää ja eläkemaksujen kertymää, mutta vaikutukset riippuvat muun muassa maahanmuuttajien iästä, koulutustasosta, työllistymisestä ja syntyvyydestä. Osa tutkimuksista korostaa työperäisen ja nuoren maahanmuuton myönte isiä vaikutuksia, kun taas toiset tuovat esiin riskit, kuten työttömyyden kasvun, palkkatason laskun ja sukupolvien väliset ristiriidat.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuutto ei yksin riitä ratkaisemaan Suomen eläkejärjestelmän kestävyysongelmia, mutta se voi toimia merkittävänä osana laajempaa keinovalikoimaa. Maahanmuuton vaikutukset eläkejärjestelmään edellyttävät tuekseen onnistunutta kotoutumista, maahanmuuttajien korkeaa työllisyyttä sekä muita rakenneuudistuksia, kuten työurien pidentämistä. Tutkielma osoittaa, että maahanmuuton roolia eläkejärjestelmän kestävyyden turvaamisessa on tarkasteltava pitkällä aikavälillä ja osana kokonaisvaltaista väestö- ja työmarkkinapolitiikkaa.