Mihin mä oikeasti kuulun? : Kirjallisuuskatsaus kansainvälisesti adoptoitujen kuulumisen kokemuksista

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassani käsittelen kansainvälisesti adoptoitujen kuulumisen kokemuksia ja niihin liittyviä haasteita. Kirjallisuuskatsaus on tehty narratiivisella menetelmällä. Tutkielmani teoreettinen viite-kehys koostuu aikaisemmasta suomalaisesta adoptiotutkimuksesta sekä aihealuetta koskevista merkityksellisistä käsitteistä, kuten rodusta, poikkirodullisesta adoptioparadoksista ja kuulumisesta. Käsitteet ovat laajoja kokonaisuuksia ja liittyvät kansainväliseen adoptioon. Aineistoni koostuu aikaisemmin tehdyistä kansainvälisistä vertaisarvioiduista tutkimusartikkeleista, jotka kuvaavat adoptoitujen erinäisiä haasteita. Tavoitteena on selvittää millaisia kuulumisen haasteita kansainvälisesti adoptoidut kohtaavat nykypäivänä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että kansainvälisesti adoptoitujen kuulumiseen vaikuttavat monet asiat. Kokemukset ovat myös osittain vaihtelevia ja yksilöllisiä. Adoptoitujen suhteet synnyinmaahan sekä niihin liittyvät tunteet koskevat usein identiteetin luomista ja sitä kautta juurettomuuden poistamista. Matkaan tai paluuseen synnyinmaahan liittyy monenlaisia tunteita. Osa koki sen ratkaisuna juurettomuuteen, kun taas osalle se tuntui vastenmieliseltä. Myös huoli ja velka synnyinmaata kohtaan erottautui tuloksissa. Yhtenä kategoriana kuulumisen haasteissa on kahden kulttuurin ja identiteetin aiheuttamat tunteet. Kansainvälisesti adoptoidut kokevat usein kuulumattomuutta niin adoptiomaan kuin synnyinmaankin identiteeteistä. He kokevat myös hyvin usein toiseuttamista.

Kansainvälisesti adoptoidut kokevat rasismia ja erinäisiä oletuksia adoptiomaassa. Arjessa koettu rasismi koostuu pääosin nimittelystä, väkivallasta ja tuijotuksesta. Adoptoituihin liitetään usein myös erinäisiä oletuksia ulkopuolisten toimesta. Tuntemattomat ihmiset saattavat kyseenalaistaa adoptoidun kansalaisuutta sekä kuulumista adoptiomaahan. Tämänkaltaisissa tilanteissa adoptoidut hyödyntävät selviytymiskeinoja. Mikroaggressiot aiheuttavat adoptoiduissa kokemuksia kuulumattomuudessa. Perheellä ja läheisillä on suuri merkitys adoptoitujen arjessa. Erityisesti adoptiovanhempien toiminta on merkittävässä roolissa adoptoidun identiteetin rakentumisessa. Osa vanhemmista on avoimia keskustelemaan adoptiosta ja näyttämään lapselle adoptiomaan kulttuuria, kun taas osalle asia on tabu. Ystävien tuki esimerkiksi rasismia kohdatessa on tärkeää adoptoiduille. Aineistossa erottuu adoptioyhteisöjen eli muiden adoptoitujen merkitys kuulumiseen. Tällaiset adoptioryhmät tuottavat normaaliuden ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

Tulokset näyttävät, millaisia haasteita adoptoidut kohtaavat kuulumisessa ja mitkä tekijät toisaalta tukevat kuulumisen tunnetta. Niiden avulla perheiden ja ammattilaisten on mahdollista oppia tukemaan tavallisen lapsuuden ja nuoruuden kehittymistä. Kuulumista ja kuulumattomuutta liittyy molempiin, adoptio- sekä synnyinmaahan. Tutkielma osoittaa myös, miten rasismi vaikuttaa kansainvälisesti adoptoituihin.