Epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan oikeudellinen arviointi – sääntelyn nykytila ja tulevaisuuden näkymät

Abstract

Tutkielman aiheena on epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan nykytilan ja tulevaisuuden näkymien tarkastelu lainopin ja de lege ferenda -tutkimusmenetelmien kautta. Tutkimus kohdistuu tarkastelemaan nykytilaa erityisesti oikeuskirjallisuuden ja oikeustapausten valossa. Tällä pyritään tuottamaan mahdollisimman selkeä ja jäsennelty kuva epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan nykytilasta Suomessa. Tämän jälkeen tutkielmassa käsitellään epätyypillistä vuokraus- ja majoitustoimintaa ilmiönä perusoikeuksien ja kansainvälisen oikeusvertailun näkökulmasta, jonka jälkeen siirrytään aiheen tulevaisuuden näkymien tarkasteluun erityisesti ympäristöministeriön 5.2.2025 laatiman luonnoksen hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta kautta sekä antamaan ratkaisusuosituksia tulevaa oikeustilaa ajatellen. Tutkielman perusteella epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan oikeudellinen nykytila vaikuttaa suhteellisen epäselvältä ja nykyinen oikeustila kaipaa täsmennyksiä. Samalla kuitenkin voidaan havaita esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista muodostunut ratkaisulinja osana käyttötarkoitussääntelyn kokonaisuutta, jossa erityisesti tilannekohtaiselle arvioinnille ja yksittäistapausten olosuhteille annetaan painoarvoa. Tulevaisuuden näkymien osalta ympäristöministeriön laatimaa luonnosta hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta voidaan pitää melko epäonnistuneena esityksenä esimerkiksi jo pelkästään lausuntopalautteen arvioinnin perusteella. Kyseisellä ehdotetulla lainsäädännöllä tultaisiin muuttamaan nykyinen joustava ja yksittäisten tapausten olosuhteisiin perustuva tulkintamalli kokonaan sellaisella tavalla, että sitä ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena esimerkiksi perusoikeudellisista, eri intressitahojen ristiriitojen ja rakennusvalvonnan viranomaisten työskentelyn näkökulmista. Ratkaisusuosituksina esiin nostetaan erityisesti kansainväliseen oikeusvertailuun laajemmin ja syvällisemmin tehtävä selvitys, erityisesti pohjoismaiden osalta ja esimerkkinä on käytetty Tanskaa viranomaisten sekä epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan harjoittajien välisen yhteistyön ja rekisterinpitämisen järjestämiseksi. Toisena ratkaisusuosituksena nostetaan esiin nykyisen joustavan ja tapauskohtaiseen arviointiin perustuvan käyttötarkoitussääntelyn juridisen kehikon säilyttäminen uudella sääntelyllä, eli tulevaisuudessa säädettävällä lailla ei muutettaisi merkittävästi esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen muodostamaa tulkintalinjaa. Tätä kokonaisuutta sekä rakentamislain ja alueidenkäyttölain uudistuksia ajatellen esiin nostetaan aiemmin tutkielmassa käsitellyn Jenna Päläksen ja Maria Hakkaraisen de lege ferenda -tutkimukselle pohjautuvan artikkelin suosituksia osana toimivia tulevaisuuden ratkaisuja. Kun uusi hallituksen esitys rakentamislain uudistamisesta koskien epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan sääntelyä annetaan, sitä tulisi jälleen tarkastella juridisesti mahdollisimman kattavasti. Tämän ohella uuden sääntelyn myötä syntyvää tulevaisuuden oikeustilaa tulisi myös tarkastella tutkimuksen kautta mahdollisimman laaja-alaisesti ja selvittää mahdollisia muutostarpeita sen myötä. Tämän lisäksi tulee myös huomioida jakamistalouden sekä epätyypillisen vuokraus- ja majoitustoiminnan kehitys ilmiöinä.