Pleura- ja askitesnesteen kanavoinnit Satasairaalan sisätautien hoito-osastoilla vuonna 2023 : selvitys tukemaan tiedolla johtamista
Nummela, Amanda (2026-01-27)
Pleura- ja askitesnesteen kanavoinnit Satasairaalan sisätautien hoito-osastoilla vuonna 2023 : selvitys tukemaan tiedolla johtamista
(27.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020210701
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020210701
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkasteltiin vuoden 2023 aikana Satasairaalan sisätautien hoito-osastojen potilaille suoritettuja keuhkopussin ja vatsaontelon kanavointitoimenpiteitä. Tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva toimenpiteiden indikaatioista ja toteutustekniikoista, käytetyistä laskuputkista, mahdollisista komplikaatioista ja potilaiden jatkohoidosta. Selvitys toteutettiin retrospektiivisesti potilasasiakirjoihin perustuen. Aineisto kerättiin sähköisestä potilastietojärjestelmästä toimenpidekoodien avulla. Selvitykseen valikoitui yhteensä 199 toimenpidettä. Näistä 185 oli kanavointeja ja loput punktioita.
Pleuranesteen kertymisen yleisimpinä etiologisina tekijöinä olivat sydämen vajaatoiminta ja maligniteetit, kun taas askiteksen syynä korostui maksakirroosi. Kanavointitoimenpiteet suoritettiin pääosin troakaarimenetelmällä tai Seldingerin tekniikalla, ja lähes kaikissa toimenpiteissä hyödynnettiin kaikukuvausta. Laskuputkien koko vaihteli, mutta yleisimmin käytettiin pieniä, 8–12 Frenchin, putkia. Komplikaatioita ilmeni 24 %:ssa toimenpiteistä. Näistä suurin osa oli lieviä. Yleisimmät komplikaatiot olivat laskuputken irtoaminen, kipu sekä vähäinen ilmarinta. Vakavat komplikaatiot olivat harvinaisia. Laskuputket olivat käytössä pääosin 1–3 vuorokautta, ja suurin osa potilaista kotiutui sairaalajakson päätteeksi.
Tutkimus osoitti sisätautien hoito-osastoilla toteutettavien kanavointitoimenpiteiden olevan pääosin turvallisia. Niiden toteutus on sisätauteihin erikoistuvien lääkärien keskeistä osaamista. Tuloksia voidaan hyödyntää potilasturvallisuuden kehittämisessä ja lääkärikoulutuksen suunnittelussa.
Pleuranesteen kertymisen yleisimpinä etiologisina tekijöinä olivat sydämen vajaatoiminta ja maligniteetit, kun taas askiteksen syynä korostui maksakirroosi. Kanavointitoimenpiteet suoritettiin pääosin troakaarimenetelmällä tai Seldingerin tekniikalla, ja lähes kaikissa toimenpiteissä hyödynnettiin kaikukuvausta. Laskuputkien koko vaihteli, mutta yleisimmin käytettiin pieniä, 8–12 Frenchin, putkia. Komplikaatioita ilmeni 24 %:ssa toimenpiteistä. Näistä suurin osa oli lieviä. Yleisimmät komplikaatiot olivat laskuputken irtoaminen, kipu sekä vähäinen ilmarinta. Vakavat komplikaatiot olivat harvinaisia. Laskuputket olivat käytössä pääosin 1–3 vuorokautta, ja suurin osa potilaista kotiutui sairaalajakson päätteeksi.
Tutkimus osoitti sisätautien hoito-osastoilla toteutettavien kanavointitoimenpiteiden olevan pääosin turvallisia. Niiden toteutus on sisätauteihin erikoistuvien lääkärien keskeistä osaamista. Tuloksia voidaan hyödyntää potilasturvallisuuden kehittämisessä ja lääkärikoulutuksen suunnittelussa.