Eettinen vuorovaikutus lastensuojelussa : Asiakkaan positioita ammattilaisen silmin
Kuusinen, Anne-Mari (2026-01-12)
Eettinen vuorovaikutus lastensuojelussa : Asiakkaan positioita ammattilaisen silmin
(12.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020210622
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020210622
Tiivistelmä
Tämän laadullisen pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tarkastella eettisiä vuorovaikutustapoja lastensuojelussa. Lastensuojelun vuorovaikutustilanteissa ammattilainen muodostaa asiakkaastaan usein erilaisia positioita, jotka voivat edistää tai rajoittaa asiakkaan oikeuksia. Tutkielman tarkoituksena on vahvistaa lastensuojelun asiakkaan positiota tuottamalla ajantasaista tietoa eettisestä vuorovaikutuksesta. Ensimmäiseksi kysyn, miten sosiaalityöntekijät kuvaavat vuorovaikutustapojaan asiakastyössä. Toiseksi kartoitan, miten sosiaalityöntekijät parantaisivat vuorovaikutustaan kyseisissä tilanteissa. Kolmanneksi selvitän, millaisia positioita asiakas sosiaalityöntekijän suunnalta saa ennen vuorovaikutustilanteita, niiden aikana ja niiden jälkeen.
Tutkielmani aineisto on kerätty viiden eteläsuomalaisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Jürgen Habermasin (1990) diskurssieettisen teorian argumentaatioperiaatteet ohjasivat teemahaastattelujen kysymysten asettelua. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin positiointiteorian (van Langenhove & Harré 1999) käsitteistöä, jonka avulla tarkasteltiin sosiaalityöntekijöiden muodostamia positioita asiakkaistaan. Analyysin kohteena olivat vuorovaikutustilanteet, joihin asiakas ei osallistunut tai hän oli niissä mukana.
Tutkielmani tulosten keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijä on avainasemassa asiakkaan eettisen vuorovaikutuksen mahdollistajana. Sosiaalityöntekijän sanat eli puheteot voivat joko edistää tai estää asiakkaan oikeudenmukaisen position toteutumista lastensuojelun vuorovaikutustilanteissa. Puheteoilla voi olla tilannekohtaisia tai kauaskantoisia vaikutuksia asiakkaan elämään. Asiakkaalla on oikeus esittää ajatuksiaan lastensuojelussa siten, että ne tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi ammattilaisen toimesta. Asiakkaan ääntä ei kuitenkaan välttämättä oteta vakavasti. Syynä voivat olla organisaatioon juurtuneet byrokraattiset, markkinaehtoiset tai instituutionaaliset rakenteet. Epäeettiset ja syrjivät organisaation rakenteet näyttäytyvät asiakkaalle konkreettisesti joustamattomina toimintatapoina ja -ohjeina, joihin asiakkaan on tavallisesti vaikea vaikuttaa. Asiakas saatetaan sijoittaa epäedulliseen positioon myös arvojaan reflektoimattoman ammattilaisen taholta.
Asiakkaan ihmisarvoa kunnioittava sosiaalityöntekijä on päättänyt valita toisenlaisen toimintatavan. Asiakasta leimaavien puheenvuorojen rajaajana sekä muutoksen ja tasavertaisten oikeuksien mahdollistajana toimii moraalisesti rohkea sosiaalityöntekijä, joka edistää asiakkaan osallisuutta mikro-, meso- ja makrotason vuorovaikutusareenoilla. Asiakkaan kannalta keskeistä on, miten ja mihin työntekijä käyttää valtaansa sekä millä asenteella hän päättää tukea asiakkaan positiota. Asiakas voi yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa muokata toiveillaan ja jopa eriävillä näkökannoillaan häntä koskevia päätöksiä. Eettinen vuorovaikutus lastensuojelussa edellyttää sosiaalityöntekijältä ammatillista nöyryyttä olla ihminen ihmiselle.
Tutkielmani aineisto on kerätty viiden eteläsuomalaisen lastensuojelun sosiaalityöntekijän puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Jürgen Habermasin (1990) diskurssieettisen teorian argumentaatioperiaatteet ohjasivat teemahaastattelujen kysymysten asettelua. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin positiointiteorian (van Langenhove & Harré 1999) käsitteistöä, jonka avulla tarkasteltiin sosiaalityöntekijöiden muodostamia positioita asiakkaistaan. Analyysin kohteena olivat vuorovaikutustilanteet, joihin asiakas ei osallistunut tai hän oli niissä mukana.
Tutkielmani tulosten keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijä on avainasemassa asiakkaan eettisen vuorovaikutuksen mahdollistajana. Sosiaalityöntekijän sanat eli puheteot voivat joko edistää tai estää asiakkaan oikeudenmukaisen position toteutumista lastensuojelun vuorovaikutustilanteissa. Puheteoilla voi olla tilannekohtaisia tai kauaskantoisia vaikutuksia asiakkaan elämään. Asiakkaalla on oikeus esittää ajatuksiaan lastensuojelussa siten, että ne tulevat kuulluiksi ja huomioiduiksi ammattilaisen toimesta. Asiakkaan ääntä ei kuitenkaan välttämättä oteta vakavasti. Syynä voivat olla organisaatioon juurtuneet byrokraattiset, markkinaehtoiset tai instituutionaaliset rakenteet. Epäeettiset ja syrjivät organisaation rakenteet näyttäytyvät asiakkaalle konkreettisesti joustamattomina toimintatapoina ja -ohjeina, joihin asiakkaan on tavallisesti vaikea vaikuttaa. Asiakas saatetaan sijoittaa epäedulliseen positioon myös arvojaan reflektoimattoman ammattilaisen taholta.
Asiakkaan ihmisarvoa kunnioittava sosiaalityöntekijä on päättänyt valita toisenlaisen toimintatavan. Asiakasta leimaavien puheenvuorojen rajaajana sekä muutoksen ja tasavertaisten oikeuksien mahdollistajana toimii moraalisesti rohkea sosiaalityöntekijä, joka edistää asiakkaan osallisuutta mikro-, meso- ja makrotason vuorovaikutusareenoilla. Asiakkaan kannalta keskeistä on, miten ja mihin työntekijä käyttää valtaansa sekä millä asenteella hän päättää tukea asiakkaan positiota. Asiakas voi yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa muokata toiveillaan ja jopa eriävillä näkökannoillaan häntä koskevia päätöksiä. Eettinen vuorovaikutus lastensuojelussa edellyttää sosiaalityöntekijältä ammatillista nöyryyttä olla ihminen ihmiselle.