Suomen metsien hiilensidontakyvyn omistajuus : Hiilensidontakyvyn varallisuusoikeudellinen luonne
Holkko, Vilma (2025-12-19)
Suomen metsien hiilensidontakyvyn omistajuus : Hiilensidontakyvyn varallisuusoikeudellinen luonne
Holkko, Vilma
(19.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411308
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411308
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Suomen metsien hiilensidontakyvyn omistajuutta oikeudellisesta näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuka omistaa Suomen metsien hiilensidontakyvyn ja miten omistusoikeuskäsitettä voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin hiilensidonnan luonnetta.
Tutkimusmetodina toimii lainoppi, eli voimassa olevien oikeusnormien sekä käsitteiden tarkastelu ja tulkinta. Tutkielma yhdistää ilmasto-oikeudellisia, varallisuusoikeudellisia sekä kiinteistöoikeudellisia näkökulmia.
Tutkielman keskeinen havainto on, että metsiin kohdistuu valtava määrä eri tasoista sääntelyä, mutta sääntelyssä hiilensidontakyvyn omistajuutta ei ole määritelty. Tutkielman johtopäätöksenä on, että koska hiilensidonta on vahvasti sidoksissa puustoon eikä sitä ole erotettu maanomistajan omistuksesta, kuuluu metsien hiilensidonta maanomistajalle. Omistajuuden sääntelemättömyys johtaa useisiin ongelmiin: se mahdollistaa kaksoislaskennan, ei kannusta hiilensidonnan kasvattamiseen ja aiheuttaa epävarmuutta vapaaehtoisilla kompensaatiomarkkinoilla.
Johtopäätöksenä tutkielma esittää, että hiilensidontakyvyn omistajuus tulisi säännellä selkeästi lainsäädännössä, jotta vältettäisiin oikeudellinen epävarmuus ja edistettäisiin tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.
Tutkimusmetodina toimii lainoppi, eli voimassa olevien oikeusnormien sekä käsitteiden tarkastelu ja tulkinta. Tutkielma yhdistää ilmasto-oikeudellisia, varallisuusoikeudellisia sekä kiinteistöoikeudellisia näkökulmia.
Tutkielman keskeinen havainto on, että metsiin kohdistuu valtava määrä eri tasoista sääntelyä, mutta sääntelyssä hiilensidontakyvyn omistajuutta ei ole määritelty. Tutkielman johtopäätöksenä on, että koska hiilensidonta on vahvasti sidoksissa puustoon eikä sitä ole erotettu maanomistajan omistuksesta, kuuluu metsien hiilensidonta maanomistajalle. Omistajuuden sääntelemättömyys johtaa useisiin ongelmiin: se mahdollistaa kaksoislaskennan, ei kannusta hiilensidonnan kasvattamiseen ja aiheuttaa epävarmuutta vapaaehtoisilla kompensaatiomarkkinoilla.
Johtopäätöksenä tutkielma esittää, että hiilensidontakyvyn omistajuus tulisi säännellä selkeästi lainsäädännössä, jotta vältettäisiin oikeudellinen epävarmuus ja edistettäisiin tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.
