Usein kohdatut, harvoin tunnistetut Kirjallisuuskatsaus nuorten hoivaajien tunnistamisen haasteista ja keinoista palvelujärjestelmässä
Huotari, Jenna (2026-01-30)
Usein kohdatut, harvoin tunnistetut Kirjallisuuskatsaus nuorten hoivaajien tunnistamisen haasteista ja keinoista palvelujärjestelmässä
(30.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411256
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026020411256
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen nuorten hoivaajien tunnistamisen haasteita palvelujärjestelmässä sekä keinoja, joita on kehitetty nuorten hoivaajien tunnistamisen helpottamiseksi. Nuoret hoivaajat ovat alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka kantavat vastuuta esimerkiksi läheisen sairauden vuoksia ja osallistuvat merkittävien hoivatehtävien tekemiseen arjessa. Usein nuorten hoivaajien tunnistaminen jää kuitenkin puutteelliseksi palveluissa. Tutkielman tavoitteena on lisätä tietoa nuorista hoivaajista sekä tuottaa ymmärrystä siitä, miksi nuoret hoivaajat jäävät usein näkymättömiksi palvelujärjestelmässä. Tutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman aineistona hyödynnän yhtätoista kansainvälistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia, jotka sijoittuvat länsimaalaiseen kontekstiin.
Analyysin tulokset osoittavat, että nuorten hoivaajien tunnistamista vaikeuttavat sekä nuoriin itseensä että ammattilaisiin liittyvät tekijät. Tunnistamista vaikeuttavat nuorten hoivaajien tietämättömyys omasta roolistaan, kokemus stigmasta sekä pelot tunnistamisen seurauksista. Ammattilaisten näkökulmasta tunnistamiseen liittyviä haasteita ovat ammattilaisten tiedonpuute, potilaskeskeinen työote, roolien jakautumisen epäselvyys työpaikoilla sekä resurssipula. Lisäksi yhteisen käsitteellisen ymmärryksen ja lainsäädännön puuttuminen vaikeuttivat tunnistamista.
Analyysin perusteella löysin erilaisia keinoja nuorten hoivaajien tunnistamisen helpottamiseksi. Yhtenä keskeisimpänä keinona on koko perheen huomioonottavaa työotetta nuorille hoivaajille ja heidän perheilleen tarjottavissa palveluissa. Ammattilaiset korostivat myös lyhyiden ja helppokäyttöisten työkalujen kehittämistä työn tueksi. Myös koulutusten järjestäminen sekä ammattilaisille että nuorille itselleen koettiin tärkeäksi. Lisäksi sektorirajat ylittävä moniammatillinen yhteistyö nähtiin tunnistamista mahdollistavana tekijänä. Erilaiset kehitetyt välineet nuorten hoivaajien tunnistamiseksi olivat esimerkiksi erilaiset kortit sekä arviointi- ja seulontatyökalut.
Tutkielman tulokset osoittavat, että nuorten hoivaajien tunnistaminen on haastavaa palvelujärjestelmässä, vaikka tietoisuus aiheesta on lisääntynyt. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole mahdoton tehtävä, etenkin silloin, kun ammattilaisilla on käytössä tarvittavat menetelmät ja riittävät resurssit. Keskeisiä tunnistamista tukevia tekijöitä ovat koko perheen tilanteen huomioonottavaa työote, sektorirajat ylittävää moniammatillinen yhteistyö sekä ammattilaisten osaamisen kehittäminen. Myös nuorten hoivaajien tietoisuus omasta roolistaan helpottaa tunnistamista. Jatkotutkimusaiheena olisi tärkeä tutkia Suomen kontekstissa ammattilaisten valmiuksia tunnistaa nuoria hoivaajia sekä keinoja, jotka he kokevat tehokkaiksi tunnistamisen ja tukemisen välineiksi
Analyysin tulokset osoittavat, että nuorten hoivaajien tunnistamista vaikeuttavat sekä nuoriin itseensä että ammattilaisiin liittyvät tekijät. Tunnistamista vaikeuttavat nuorten hoivaajien tietämättömyys omasta roolistaan, kokemus stigmasta sekä pelot tunnistamisen seurauksista. Ammattilaisten näkökulmasta tunnistamiseen liittyviä haasteita ovat ammattilaisten tiedonpuute, potilaskeskeinen työote, roolien jakautumisen epäselvyys työpaikoilla sekä resurssipula. Lisäksi yhteisen käsitteellisen ymmärryksen ja lainsäädännön puuttuminen vaikeuttivat tunnistamista.
Analyysin perusteella löysin erilaisia keinoja nuorten hoivaajien tunnistamisen helpottamiseksi. Yhtenä keskeisimpänä keinona on koko perheen huomioonottavaa työotetta nuorille hoivaajille ja heidän perheilleen tarjottavissa palveluissa. Ammattilaiset korostivat myös lyhyiden ja helppokäyttöisten työkalujen kehittämistä työn tueksi. Myös koulutusten järjestäminen sekä ammattilaisille että nuorille itselleen koettiin tärkeäksi. Lisäksi sektorirajat ylittävä moniammatillinen yhteistyö nähtiin tunnistamista mahdollistavana tekijänä. Erilaiset kehitetyt välineet nuorten hoivaajien tunnistamiseksi olivat esimerkiksi erilaiset kortit sekä arviointi- ja seulontatyökalut.
Tutkielman tulokset osoittavat, että nuorten hoivaajien tunnistaminen on haastavaa palvelujärjestelmässä, vaikka tietoisuus aiheesta on lisääntynyt. Tunnistaminen ei kuitenkaan ole mahdoton tehtävä, etenkin silloin, kun ammattilaisilla on käytössä tarvittavat menetelmät ja riittävät resurssit. Keskeisiä tunnistamista tukevia tekijöitä ovat koko perheen tilanteen huomioonottavaa työote, sektorirajat ylittävää moniammatillinen yhteistyö sekä ammattilaisten osaamisen kehittäminen. Myös nuorten hoivaajien tietoisuus omasta roolistaan helpottaa tunnistamista. Jatkotutkimusaiheena olisi tärkeä tutkia Suomen kontekstissa ammattilaisten valmiuksia tunnistaa nuoria hoivaajia sekä keinoja, jotka he kokevat tehokkaiksi tunnistamisen ja tukemisen välineiksi