Informaatioasymmetria aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa

Abstract

Aineettoman omaisuuden arvonmääritystä on kuvailtu yhtenä haastavimmista siirtohinnoitteluun liittyvistä teemoista. Siirtohinnoittelussa etuyhteysosapuolten välisiä liiketoimia pyritään arvostamaan markkinaehtoperiaatteen mukaisesti vertailemalla liiketoimia riippumattomien osapuolten suorittamiin vastaaviin liiketoimiin. Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa markkinaehtoperiaatteen noudattamista vaikeuttaa se, ettei vertailukelpoisia riippumattomien osapuolten välisiä liiketoimia ole välttämättä saatavilla. Tämä johtuu siitä, että aineeton omaisuus on usein luonteeltaan uniikkia. Erityisen haasteensa aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun tuo se, että veronsaaja on usein verovelvolliseen nähden heikommassa tiedollisessa asemassa. Tällöin puhutaan informaatioasymmetriasta veronsaajan ja verovelvollisen välillä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia vaikutuksia informaatioasymmetrialla on aineettoman omaisuuden siirtohinnoitteluun, miksi informaatioasymmetria korostuu aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelussa ja miten informaatioasymmetriaa voitaisiin ehkäistä. Tutkielma on toteutettu lainopillisella tutkimusmenetelmällä, keskittyen voimassa olevan oikeuden systematisointiin ja tulkintaan. Tutkielman keskeisenä lähdeaineistona toimivat OECD:n ohjeistukset ja niitä tulkitseva oikeuskirjallisuus. Tärkeinä lähteinä korostuvat myös Verohallinnon ohjeistukset ja muu viranomaismateriaali.

Tutkielman perusteella voidaan todeta, että veronsaajan ja verovelvollisen välinen informaatioasymmetria vaikeuttaa niin aineettoman omaisuuden arvonmääritystä kuin sen hyödyntämisestä koituvien tuottojen kohdistamista oikealle verovelvolliselle. Tuottojen kohdistamisen osalta erityishaasteeksi huomataan myös se, että etuyhteysosapuolet voivat suorittaa toimintojaan huomattavasti vahvemmalla integraation tasolla kuin mihin riippumattomat osapuolet kykenisivät. Täten markkinaehtoperiaatteen toteutumista hankaloittaa informaatioasymmetrian ohella vertailukohteiden puute.

Tutkielman pohjalta voidaan myös todeta, että informaatioasymmetrian tasapinottamiseksi verovelvollisen tulisi suorittaa laaja-alainen toimintoanalyysi sekä toimitettava runsaasti informaatiota veroviranomaisille. Toimintoanalyyseissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota olennaisten tietojen huolelliseen dokumentointiin, jotta analyyseihin voidaan tukeutua mahdollisissa tulkintaerimielisyystilanteissa. Informaatioasymmetrian tasapainottaminen palvelisi niin veronsaajien kuin verovelvollistenkin intressejä. Veronsaajille informaatioasymmetrian tasapainottaminen merkitsisi paremmin turvattua veropohjaa, kun taas verovelvollisille tarjolla olisi parempaa oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta.