”Mut kaikille sanotaa aina tällee kivasti ja sitte siihe vaa kuuluu” : Ryhmään kuulumisen ilmeneminen ja siihen vaikuttavat tekijät 4.-luokkalaisilla oppilailla
Roos, Renja; Korhonen, Hanna (2025-12-18)
”Mut kaikille sanotaa aina tällee kivasti ja sitte siihe vaa kuuluu” : Ryhmään kuulumisen ilmeneminen ja siihen vaikuttavat tekijät 4.-luokkalaisilla oppilailla
(18.12.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021012244
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021012244
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ryhmään kuuluminen tai kuulumattomuus ilmenevät koulussa. Lisäksi tutkimme, mitä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä kuulumisen tunteen taustalta löytyy. Aihetta on tärkeä tutkia, sillä yksinäisiä oppilaita on aina ollut olemassa, minkä lisäksi tuen tarpeet ja mielenterveyshäiriöiden esiintyminen ovat kasvaneet. Myös kouluakäymättömyys on lisääntynyt. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että kuulumattomuuden kokemukset altistavat muun muassa kouluun menemisen välttelylle ja mielenterveyshäiriöille. Tutkimme myös kuulumista vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä, jotta saimme tarkempaa tietoa kuulumisen tunteen taustalla olevista tekijöistä. Tiedon avulla voidaan tunnistaa kuulumattomuutta kokevia oppilaita ja vahvistaa kaikkien oppilaiden kuulumisen tunteita.
Kyseessä oli tapaustutkimus, joka toteutettiin sekä haastattelemalla että havainnoimalla erään 4. luokan oppilaita. Maaliskuussa 2025 haastattelimme kuutta oppilasta ja lisäksi havainnoimme heidän luokkaansa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka kestivät noin 15–30 minuuttia. Havainnointeja kertyi yhteensä 15 oppituntia.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ryhmään kuuluminen ilmeni huumorin, jakamisen ja auttamisen sekä läheisyyden
osoittamisen kautta. Ryhmään kuulumisen tunteiksi oppilaat nimesivät innostuksen, ilon ja turvallisuuden tunteen. Kuulumattomuus puolestaan ilmeni kiusaamisena, ulossulkemisena ja riitoina. Kuulumattomuuden tunteita oppilaat nimesivät useita, joskin oppilaat itse kokivat kuulumisen tunteita enemmän kuin kuulumattomuuden tunteita.
Saimme selville useita ryhmään kuulumista vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Ilmapiiri sekä oppilaiden toiminta ja yksilölliset tekijät voivat tilanteen mukaan toimia joko vahvistavana tai heikentävänä tekijänä. Lisäksi opettajan tuki vahvistaa tutkimuksemme mukaan oppilaiden kuulumisen tunteita. Vahvistaviksi tekijöiksi löysimme esimerkiksi tasapuolisuuden toteutumisen, kaikkien mukaan ottamisen ja luokkatoverin puolustamisen riita- ja kiusaamistilanteissa. Näiden toteutumatta jääminen puolestaan heikensi joidenkin yksilöiden kuulumisen tunnetta, samoin kuin se, jos erilaisuutta ei siedetä.
Tuloksista voidaan huomata, ettei ryhmään kuuluminen ole joko–tai-ilmiö, vaan kaikki kokevat ajoittaisia kuulumattomuuden kokemuksia. Kuulumisen kokemuksia voidaan lisätä. Oppilaiden ja varsinkin opettajan tulisi pystyä toimimaan niin, että kaikki saisivat kokea mahdollisimman paljon kuulumisen tunteita. Oppilailla on tässä tärkeä rooli: kaikki halukkaat otetaan leikkiin mukaan. Opettajan puolestaan on tärkeä olla läsnä oleva aikuinen, joka on perillä oppilaidensa välisistä suhteista. Opettajan tulisi myös luoda hyvät suhteet oppilaisiinsa, jotta hän luo edellytykset sille, että hän voi olla vahvistamassa ryhmään kuulumisen tunteita.
Kyseessä oli tapaustutkimus, joka toteutettiin sekä haastattelemalla että havainnoimalla erään 4. luokan oppilaita. Maaliskuussa 2025 haastattelimme kuutta oppilasta ja lisäksi havainnoimme heidän luokkaansa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka kestivät noin 15–30 minuuttia. Havainnointeja kertyi yhteensä 15 oppituntia.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ryhmään kuuluminen ilmeni huumorin, jakamisen ja auttamisen sekä läheisyyden
osoittamisen kautta. Ryhmään kuulumisen tunteiksi oppilaat nimesivät innostuksen, ilon ja turvallisuuden tunteen. Kuulumattomuus puolestaan ilmeni kiusaamisena, ulossulkemisena ja riitoina. Kuulumattomuuden tunteita oppilaat nimesivät useita, joskin oppilaat itse kokivat kuulumisen tunteita enemmän kuin kuulumattomuuden tunteita.
Saimme selville useita ryhmään kuulumista vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä. Ilmapiiri sekä oppilaiden toiminta ja yksilölliset tekijät voivat tilanteen mukaan toimia joko vahvistavana tai heikentävänä tekijänä. Lisäksi opettajan tuki vahvistaa tutkimuksemme mukaan oppilaiden kuulumisen tunteita. Vahvistaviksi tekijöiksi löysimme esimerkiksi tasapuolisuuden toteutumisen, kaikkien mukaan ottamisen ja luokkatoverin puolustamisen riita- ja kiusaamistilanteissa. Näiden toteutumatta jääminen puolestaan heikensi joidenkin yksilöiden kuulumisen tunnetta, samoin kuin se, jos erilaisuutta ei siedetä.
Tuloksista voidaan huomata, ettei ryhmään kuuluminen ole joko–tai-ilmiö, vaan kaikki kokevat ajoittaisia kuulumattomuuden kokemuksia. Kuulumisen kokemuksia voidaan lisätä. Oppilaiden ja varsinkin opettajan tulisi pystyä toimimaan niin, että kaikki saisivat kokea mahdollisimman paljon kuulumisen tunteita. Oppilailla on tässä tärkeä rooli: kaikki halukkaat otetaan leikkiin mukaan. Opettajan puolestaan on tärkeä olla läsnä oleva aikuinen, joka on perillä oppilaidensa välisistä suhteista. Opettajan tulisi myös luoda hyvät suhteet oppilaisiinsa, jotta hän luo edellytykset sille, että hän voi olla vahvistamassa ryhmään kuulumisen tunteita.