SLE-potilaiden vointi ja diagnoosivaiheessa aloitettu lääkehoito Tyks:ssa 2022–2024
Ahlgren, Julius (2026-02-06)
SLE-potilaiden vointi ja diagnoosivaiheessa aloitettu lääkehoito Tyks:ssa 2022–2024
(06.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021112826
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021112826
Tiivistelmä
Systeeminen lupus erythematosus (SLE) on krooninen autoimmuunisairaus, jossa immuunijärjestelmä tuottaa autovasta-aineita kehon omia molekyylejä vastaan. SLE:n etiologia ei ole vielä täysin selvillä, mutta sairauden puhkeaminen vaatii perinnöllisen alttiuden sekä ympäristötekijöiden vaikutuksen. SLE:hen sairastuu yleisimmin nuoret naiset. Sairaus on monimuotoinen ja voi vaikuttaa jokaisella potilaalla hieman eri tavoilla. Se voi vaikuttaa esimerkiksi ihoon, niveliin, sydämeen, keuhkoihin, munuaisiin ja keskushermostoon. Sairauden ennuste on huomattavasti parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana varhaisemman diagnostiikan ja kehittyneen hoidon ansiosta.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan SLE:n kehittymistä, epidemiologiaa ja millainen on SLE:n tyypillinen taudinkuva diagnoosivaiheessa. Lisäksi kuvataan miten SLE diagnosoidaan ja millaisia luokittelukriteereitä on olemassa SLE:n diagnoosia varten. Katsauksessa on myös käsitelty SLE:lle altistavia tekijöitä sekä mahdollisia lääkevaihtoehtoja. Tutkimusosiossa käsitellään miten SLE-potilaita diagnosoidaan, ja millaisia kliinisiä ja serologisia ilmentymiä tutkimuksen SLE- potilailta löytyy. Potilaiden demografisia tekijöitä ja SLE:lle oleellisia laboratorioarvoja on listattu taulukoihin. Tavoitteena oli mitata SLE-potilaiden taudin aktiivisuutta ja selvittää miten lääkehoito on vaikuttanut sairauden aktiivisuuteen kolmen kuukauden seuranta-ajan jälkeen.
Tutkimuksen perusteella lähes kaikkien potilaiden taudin aktiivisuus laski lääkehoidon aloituksen jälkeen. Varhainen taudin toteaminen ja lisääntynyt ymmärrys sairauden patogeneesistä vähensi potilailla SLE:n vaikeusastetta ja mahdollisti aikaisemman lääkehoidon aloituksen. Potilaille voidaan laatia yksilöllinen hoitosuunnitelma sairauden aktiivisuuden mukaan ja täten lääkityksellä saadaan parempi vaste. SLE:n aktiivisuuden kehittymistä ja potilaiden voinnin seuraamista tulee jatkaa säännöllisillä kontrolleilla, jotta voidaan selvittää miten heidän hoitonsa tehoaa ja kehittyykö muita SLE:lle tyypillisiä oireita pitkällä aikavälillä.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan SLE:n kehittymistä, epidemiologiaa ja millainen on SLE:n tyypillinen taudinkuva diagnoosivaiheessa. Lisäksi kuvataan miten SLE diagnosoidaan ja millaisia luokittelukriteereitä on olemassa SLE:n diagnoosia varten. Katsauksessa on myös käsitelty SLE:lle altistavia tekijöitä sekä mahdollisia lääkevaihtoehtoja. Tutkimusosiossa käsitellään miten SLE-potilaita diagnosoidaan, ja millaisia kliinisiä ja serologisia ilmentymiä tutkimuksen SLE- potilailta löytyy. Potilaiden demografisia tekijöitä ja SLE:lle oleellisia laboratorioarvoja on listattu taulukoihin. Tavoitteena oli mitata SLE-potilaiden taudin aktiivisuutta ja selvittää miten lääkehoito on vaikuttanut sairauden aktiivisuuteen kolmen kuukauden seuranta-ajan jälkeen.
Tutkimuksen perusteella lähes kaikkien potilaiden taudin aktiivisuus laski lääkehoidon aloituksen jälkeen. Varhainen taudin toteaminen ja lisääntynyt ymmärrys sairauden patogeneesistä vähensi potilailla SLE:n vaikeusastetta ja mahdollisti aikaisemman lääkehoidon aloituksen. Potilaille voidaan laatia yksilöllinen hoitosuunnitelma sairauden aktiivisuuden mukaan ja täten lääkityksellä saadaan parempi vaste. SLE:n aktiivisuuden kehittymistä ja potilaiden voinnin seuraamista tulee jatkaa säännöllisillä kontrolleilla, jotta voidaan selvittää miten heidän hoitonsa tehoaa ja kehittyykö muita SLE:lle tyypillisiä oireita pitkällä aikavälillä.