Mitä sitten? : Nuortenkirjasarjojen aloitusluvut ja keinot joilla ne pyrkivät koukuttamaan lukijan
Tamminen, Nico (2026-01-28)
Mitä sitten? : Nuortenkirjasarjojen aloitusluvut ja keinot joilla ne pyrkivät koukuttamaan lukijan
(28.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021213106
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021213106
Tiivistelmä
Tutkin nuortenkirjasarjoen ensimmäisiä lukuja tavoitteenani selvittää millaisin keinoin teoksen pyrkivät koukuttamaan lukijaa. Aineistoteokseni ovat J.K. Rowlingin Harry Potter sarjan ensimmäinen osa Harry Potter ja viisasten kivi (1997), Rick Riordanin Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjan ensimmäinen osa Percy Jackson: Salamavaras (2005), Stephanie Meyerin Houkutus-sarjan ensimmäinen osa Houkutus (2005), sekä Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan ensimmäinen osa Nälkäpeli (2008). Yksittäisten teosten ohella tutkin sitä, että onko teosten välillä yhteneväisyyksiä tai eroavaisuuksia koukuttavuuden ja tekstin imun osalta. Hyödynnän tutkimuksessani menetelmänä funktionaalista jaksoanalyysia, eli metodia jossa olen jakanut tutkimusaineiston pääsääntöisesti yksittäisten virkkeiden muodostamiin pienempiin kokonaisuuksiin, minkä jälkeen olen tarkastellut näiden kokonaisuuksien toimintaa tekstin imun luomisen kannalta. Teoreettisen viitekehykseni osalta nojaan journalismintutkimukseen, sekä immersioteorioihin.
Tutkimukseni osoittaa, että aineistotekstit pyrkivät luomaan imua hyödyntämällä elokuvallista kerrontaa, sekä luomalla vahvaa samastumispintaa kertojahahmoihin fokalisaation kautta. Aineistoteoksissa tyypillistä on myös käänteiden sisällyttäminen jo aloituslukuihin, sekä mysteerien tuominen mukaan kerrontaan sillä oletuksella, että pidemmälle lukeminen tarjoaa vastauksia. Teosten välillä ilmenee kuitenkin myös eroavaisuuksia, jotka selittyvät osittain oletetun kohderyhmän eroilla. Tutkimus osoittaa eroavaisuuksista huolimatta, että myös merkittäviä yhtymäkohtia löytyy, ja ehdotankin että laajempi tutkimusaineisto voisi tarjota mielekkäämpiä tuloksia. Funktionaalinen jaksoanalyysi puolestaan toimii tehokkaana lähiluvun työkaluna, ja soveltuu myös erilaisten tutkimuskysymysten tarkasteluun. Jaksoanalyysia hyödynnettäessä on kuitenkin tärkeää huomioida sen subjektiivinen luonne, ja kiinnittää erityistä huomiota tutkijaposition tarkasteluun.
Avainsanat: funktionaalinen jaksoanalyysi, Harry Potter, Houkutus, Hunger Games,
immersio, imu, Nälkäpeli, Percy Jackson, Twilight,
Tutkimukseni osoittaa, että aineistotekstit pyrkivät luomaan imua hyödyntämällä elokuvallista kerrontaa, sekä luomalla vahvaa samastumispintaa kertojahahmoihin fokalisaation kautta. Aineistoteoksissa tyypillistä on myös käänteiden sisällyttäminen jo aloituslukuihin, sekä mysteerien tuominen mukaan kerrontaan sillä oletuksella, että pidemmälle lukeminen tarjoaa vastauksia. Teosten välillä ilmenee kuitenkin myös eroavaisuuksia, jotka selittyvät osittain oletetun kohderyhmän eroilla. Tutkimus osoittaa eroavaisuuksista huolimatta, että myös merkittäviä yhtymäkohtia löytyy, ja ehdotankin että laajempi tutkimusaineisto voisi tarjota mielekkäämpiä tuloksia. Funktionaalinen jaksoanalyysi puolestaan toimii tehokkaana lähiluvun työkaluna, ja soveltuu myös erilaisten tutkimuskysymysten tarkasteluun. Jaksoanalyysia hyödynnettäessä on kuitenkin tärkeää huomioida sen subjektiivinen luonne, ja kiinnittää erityistä huomiota tutkijaposition tarkasteluun.
Avainsanat: funktionaalinen jaksoanalyysi, Harry Potter, Houkutus, Hunger Games,
immersio, imu, Nälkäpeli, Percy Jackson, Twilight,