Luonto luovuuden lähteenä: Haltioituminen muuntaa luontovideoaltistuksen yhteyttä luovan ajattelun omaperäisyyteen ja joustavuuteen

Abstract

Elämän siirtyessä enenevissä määrin kaupunkeihin ja sisätiloihin luonnolle altistumisen vaikutukset ihmiseen ovat erityisesti viime vuosina olleet kasvavan mielenkiinnon kohde tieteellisessä tutkimuksessa. Luonnolla on kaupunkiympäristöön verrattuna havaittu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja suoriutumiseen. Eräs muutamissa tutkimuksissa havaittu ilmiö on mahdollinen luonnon luovuutta stimuloiva vaikutus. Kokeellinen tutkimus aiheesta on kuitenkin vielä vähäistä ja osin ristiriitaista, eikä tietoa luonnon ja luovuuden välisen yhteyden taustamekanismeista vielä juurikaan ole. Luovuus on sekä yksilöiden että yhteiskunnan tasolla merkittävä ilmiö, jota esimerkiksi luontoaltistuksen keinoin voitaisiin edistää muun muassa työ- ja opiskeluympäristöjä muokkaamalla luovaa työskentelyä tukevammiksi. Luonnon ja luovuuden välisen yhteyden ja siihen liittyvien mekanismien parempi ymmärtäminen olisi tieteellisen tietämyksen laajenemisen kannalta arvokasta ja mahdollistaisi lisäksi luovuuteen vaikuttavien luontointerventioiden ja ympäristösuunnittelun tehokkaan hyödyntämisen.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin luontoaltistuksen ja luovuuden välistä yhteyttä sekä siihen liittyviä mahdollisia mediaatio- ja moderaatioyhteyksiä luontoaltistuksen palauttavuutta tai emotionaalisia vaikutuksia kuvaavien muuttujien sekä luontoyhteyden näkökulmista. Tutkimusaineisto kerättiin noin 15 minuutin pituisella verkon välityksellä toteutetulla kokeella, jossa altistuksina käytettiin luonto- ja kaupunkivideoita. Luovuuden mittaamiseen käytettiin divergenttiä ajattelua mittaavaa visuaalista FIQ-tehtävää. Osallistujat kokeeseen kerättiin Prolific-alustalta, ja analyyseihin soveltuvaa aineistoa saatiin 295 tutkittavalta, jotka olivat iältään 19—65-vuotiaita ja puhuivat äidinkielenään kokeen kielenä käytettyä englantia. Tutkimuksen hypoteesit olivat, että luontoaltistus vaikuttaa positiivisesti luovaan suoriutumiseen ja että jotkin tarkastelluista muuttujista toimisivat luonnon ja luovuuden välistä yhteyttä välittävinä tai muuntavina muuttujina.

Kokeessa havaittiin aiempaa tutkimusta myötäillen positiivinen yhteys luontoaltistuksen ja subjektiivisesti arvioidun luovuuden välillä, kun mahdollisesti sekoittavat muuttujat vastaustyylin sujuvuus ja videoiden kokeminen kauniina kontrolloitiin. Odotetunlaisia mediaatioyhteyksiä ei ollut havaittavissa. Esiin nousi kuitenkin kaksi moderaatioyhteyttä: luontoympäristön palauttavuuteen liittyvä haltioituminen muunsi altistuksen yhteyttä luovuuden osa-alueista omaperäisyyteen ja joustavuuteen. Tarkemmassa tarkastelussa moderaatioyhteyksiin liittyvistä ilmiöistä tilastollisesti merkitsevä oli ainoastaan keskimääräistä korkeamman haltioitumisen yhteys joustavampiin vastauksiin luontoaltistuksessa kaupunkialtistukseen verrattuna. Vastaavia yksilöiden välisestä vaihtelusta johtuvia muuntavia yhteyksiä ei tiettävästi ole aiemmin tutkimuksissa havaittu, ja niillä voi olla vaikutusta luontoaltistusten sovellettavuuteen ja vaikuttavuuteen. Tulokset ovat samansuuntaisia saman kokeen aineistoa verbaalisen AUT-luovuustehtävän näkökulmasta hyödyntäneessä toisessa pro gradu -tutkielmassa.