Senesenttien solujen ja senolyyttien vaikutukset sydän- ja verisuonitauteihin

Abstract

Ikääntyminen on suurin riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille, jotka ovat yksi merkittävämmistä kuolinsyistä maailmanlaajuisesti. Senesenttien solujen on osoitettu kerääntyvän ikääntyessä ja vaikuttavan useiden sydän- ja verisuonitautien, kuten valtimonkovettumataudin, sydäninfarktin, sydämen vajaatoiminnan ja keuhkoverenpainetaudin, kehittymiseen. Senesentit solut ovat ikääntyneitä soluja, joiden jakautuminen on pysähtynyt, lisääntyminen estynyt ja, jotka ovat resistenttejä apoptoosille. Solujen senesenssiä aiheuttaa esimerkiksi DNA-vauriot, telomeerien lyheneminen, oksidatiivinen stressi sekä erilaiset tulehdustekijät. Sydän- ja verenkiertoelimistön soluissa senesenssiä on havaittu esimerkiksi endoteelisoluissa, sydänlihassoluissa, verisuonten sileissä lihassoluissa, immuunisoluissa ja fibroblasteissa. Senolyytit, kuten kversetiini, fisetiini, dasatinibi ja navitoklaksi, indusoivat senesenttien solujen apoptoosia ja tarjoavat siten lupaavan terapeuttisen lähestymistavan erityisesti sydän- ja verisuonitautien, mutta myös muiden ikääntymiseen liittyvien sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Senolyyttien vaikutuksia on tutkittu esimerkiksi valtimonkovettumataudin, sydäninfarktin, sydämen vajaatoiminnan sekä keuhkoverenpainetaudin yhteydessä. Senolyyttien on havaittu poistavan senesenttejä endoteeli-, sydänlihas- ja verisuonten sileitä lihassoluja, minkä seurauksena kudosten toiminta on parantunut ja tulehdusreaktiot vähentyneet. Prekliinisten tutkimusten tuloksien perusteella senolyytit edustavat lupaavaa tutkimussuuntaa sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa.