Nollatuntisopimuksen päättyminen työn tarjonnan loppuessa
Korhonen, Julius (2026-01-29)
Nollatuntisopimuksen päättyminen työn tarjonnan loppuessa
(29.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021814400
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026021814400
Tiivistelmä
Kysynnän kausittaisuus, suhdannevaihtelut ja alojen erityispiirteet edellyttävät joustavan työvoiman käyttöä. Työnantajilla on siten jatkuva tarve vaihtelevan työajan mukaiselle työvoimalle. Nollatuntisopimukset voivat vastata tähän tarpeeseen, sillä työnantajalla ei ole velvollisuutta työvuorojen tarjoamiseen. Samalla herää kysymyksiä nollatuntisopimukseen perustuvan työsuhteen päättymisestä tilanteessa, jossa työn tarve lakkaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nollatuntisopimuksen päättymistä tilanteessa, jossa työnantaja lopettaa työvuorojen tarjonnan.
Työsuhde voi päättyä kahdella eri tavalla. Ensinnäkin työsuhde voidaan päättää työnantajan tai työntekijän aloitteesta. Toiseksi työsuhde voi päättyä ilman sen irtisanomista tai purkamista, jolloin päättymisestä on sovittu tai työsuhdetta pidetään purkautuneena tai rauenneena. Tutkimuksessa tarkastellaan eri tapoja nollatuntisopimukseen perustuvan työsuhteen päättymiseen ja arvioidaan niiden soveltuvuutta tilanteessa, jossa työn tarjonta lakkaa. Tutkimuksen kohteena ovat työsopimuslain alaiset nollatuntisopimusjärjestelyt.
Tutkimus on lainopillinen ja kohdistuu voimassa olevan oikeuden tulkintaan ja systematisointiin. Tutkimusaineisto muodostuu pääosin työsopimuslain säännöksistä sekä niitä koskevasta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Puhtaasti nollatuntisopimuksia koskevan aineiston rajallisuuden vuoksi tutkimuksessa hyödynnetään analogista päättelyä muihin työsuhdemuotoihin liittyvän aineiston pohjalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että työn tarjonnan päättyminen voi vaikuttaa sekä työnantajan että työntekijän päättämisoikeuksiin. Työnantajalla saattaa tällöin olla tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, kun taas työntekijällä on aina oikeus irtisanoa oma työsopimuksensa. Nollatuntisopimukseen perustuvan työsuhteen päättyminen edellyttää kuitenkin aina erillistä tointa, eikä työsuhde siten voi päättyä itsestään työn tarjonnan loppumisen seurauksena.
Koska työsuhteen osapuolet saattavat olla haluttomia työsuhteen päättämiseen, voi nollatuntisopimus jäädä voimaan työn tarjonnan lakatessa. Tämä on ongelmallista erityisesti työsuhdeturvan ja työntekijän suojelun kannalta. Tutkimuksen perusteella nykyinen oikeustila vaikuttaisi siten aiheuttavan ongelmia. Tutkimuksessa esitetään mahdollisia ratkaisuehdotuksia näiden ongelmien korjaamiseksi. Näin ollen tutkimuksella on myös de lege ferenda -ulottuvuus.
Työsuhde voi päättyä kahdella eri tavalla. Ensinnäkin työsuhde voidaan päättää työnantajan tai työntekijän aloitteesta. Toiseksi työsuhde voi päättyä ilman sen irtisanomista tai purkamista, jolloin päättymisestä on sovittu tai työsuhdetta pidetään purkautuneena tai rauenneena. Tutkimuksessa tarkastellaan eri tapoja nollatuntisopimukseen perustuvan työsuhteen päättymiseen ja arvioidaan niiden soveltuvuutta tilanteessa, jossa työn tarjonta lakkaa. Tutkimuksen kohteena ovat työsopimuslain alaiset nollatuntisopimusjärjestelyt.
Tutkimus on lainopillinen ja kohdistuu voimassa olevan oikeuden tulkintaan ja systematisointiin. Tutkimusaineisto muodostuu pääosin työsopimuslain säännöksistä sekä niitä koskevasta oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Puhtaasti nollatuntisopimuksia koskevan aineiston rajallisuuden vuoksi tutkimuksessa hyödynnetään analogista päättelyä muihin työsuhdemuotoihin liittyvän aineiston pohjalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että työn tarjonnan päättyminen voi vaikuttaa sekä työnantajan että työntekijän päättämisoikeuksiin. Työnantajalla saattaa tällöin olla tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste, kun taas työntekijällä on aina oikeus irtisanoa oma työsopimuksensa. Nollatuntisopimukseen perustuvan työsuhteen päättyminen edellyttää kuitenkin aina erillistä tointa, eikä työsuhde siten voi päättyä itsestään työn tarjonnan loppumisen seurauksena.
Koska työsuhteen osapuolet saattavat olla haluttomia työsuhteen päättämiseen, voi nollatuntisopimus jäädä voimaan työn tarjonnan lakatessa. Tämä on ongelmallista erityisesti työsuhdeturvan ja työntekijän suojelun kannalta. Tutkimuksen perusteella nykyinen oikeustila vaikuttaisi siten aiheuttavan ongelmia. Tutkimuksessa esitetään mahdollisia ratkaisuehdotuksia näiden ongelmien korjaamiseksi. Näin ollen tutkimuksella on myös de lege ferenda -ulottuvuus.