Sleep and cognitive function in late mid-life and old age: Special focus on the retirement transition

Abstract

The aim of this PhD thesis is to examine the association between sleep characteristics (duration and difficulties) and cognitive function in late mid-life and old age – especially around the retirement transition. It comprises of four cohort studies: the Finnish Retirement and Aging Study (n=289), the Cardiovascular Risk in Young Finns Study (n=1908), the Turku Senior Health Clinic Study (n=758), and the Whitehall II Study (n=2980). Sleep characteristics were measured through selfreports and accelerometer readings, and cognitive function was measured using paper-and-pencil and computer-based tests across multiple cognitive domains. Sleep characteristics and cognitive function were examined cross-sectionally as well as longitudinally, using repeated measurements before and after retirement.

Long sleep duration in late mid-life and old age was associated with multiple cognitive domains, including poorer learning and memory, complex attention, and executive function. Difficulties staying asleep and nonrestorative sleep were associated with executive function among the participants who were still actively working. Sleeping more than usual the night prior to cognitive testing was associated with poorer information processing. Cognitive function, especially learning and memory, temporarily improved during retirement transition independently from changes in sleep characteristics. In a longer follow up around the retirement transition, increasing and decreasing sleep difficulties were associated with a pronounced decline in cognitive function during and after the retirement transition.

In conclusion, long sleep duration and sleep difficulties were associated with poorer cognitive function before and after retirement. Cognitive function temporarily improved during the retirement transition, and future research should focus on finding the cause behind this improvement in order to promote improved cognitive health in working life.

<b>Unen ja kognition välinen yhteys myöhäisessä keski-iässä javanhuudessa – Erityinen painotus eläköitymisessä </b>

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia unen pituuden ja univaikeuksien yhteyttä kognitioon myöhäisessä keski-iässä ja vanhuudessa sekä erityisesti eläkkeelle siirtymisen yhteydessä. Tutkimus pohjautuu neljään kohorttitutkimukseen: Finnish Retirement and Aging -tutkimus (n=289), Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät - tutkimus (n=1908), Ikäneuvolatutkimus (n=758) ja Whitehall II -tutkimus (n=2980). Unen mittaamiseen käytettiin kyselypohjaisia mittareita sekä Actigraph-liikemittaria. Kognition mittaamiseen usealla eri kognition osa-alueella käytettiin sekä kynä ja paperi- että tietokonepohjaisia testejä. Unen ja kognition välistä yhteyttä tutkittiin niin poikkileikkaus- kuin pitkittäisasetelmassa. Pitkittäisasetelmassatutkittavia seurattiin työelämästä eläkkeelle mitaten toistetusti unta ja kognitiota.

Pitkäunisuus oli yhteydessä useisiin kognition osa-alueisiin kuten heikompaan oppimiseen ja muistiin, tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen myöhäisessä keski-iässä ja vanhuudessa. Vaikeudet pysyä unessa ja virkistämätön uni olivat yhteydessä heikompaan toiminnanohjaukseen työelämässä olevilla tutkittavilla. Kun tarkasteltiin edellisen yön unenpituutta, tavallista pidempään nukkuminen oli yhteydessä heikompaan tiedonkäsittelyyn. Eläkkeelle siirtymisen yhteydessä kognitio – erityisesti oppiminen ja muisti – parani hetkellisesti, eikä tämä paraneminen johtunut muuttuneesta unesta. Pidemmällä 16 vuoden seuranta-ajalla lisääntyvät ja vähenevät univaikeudet olivat yhteydessä nopeampaan kognition heikkenemiseen eläköityessä ja eläköitymisen jälkeen.

Yhteenvetona pitkäunisuus ja univaikeudet olivat yhteydessä heikompaan kognitioon ennen ja jälkeen eläköitymisen. Kognition osoitettiin väliaikaisesti paranevan eläköitymisen yhteydessä. Jatkossa tulisi tutkia, mitkä tekijät ovat osoitetun paranemisen taustalla, minkä myötä työikäisten kognitiivista suoriutumista voisi parantaa.