Opettajien kokemukset musiikin opetustilasta fyysisenä oppimisympäristönä
Luukkala, Sanni; Salmela, Meri (2026-01-09)
Opettajien kokemukset musiikin opetustilasta fyysisenä oppimisympäristönä
(09.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022616419
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022616419
Tiivistelmä
Tämä tutkielma pyrkii tarjoamaan tuoretta näkökulmaa musiikin opetustilan tämänhetkisestä tilasta. Tutkielma tarjoaa näkemyksiä musiikin opetustilojen kalustuksesta sekä soitinvarustuksesta. Tutkielmassa perehdytään myös musiikin eri työtapojen käyttöaktiivisuuteen sekä opettajien kokemukseen niiden onnistumisesta käytetyssä opetustilassa. Lisäksi tutkielma tarkastelee opettajien omia tavoitteita musiikin opetuksessa.
Musiikinopetus, varsinkin alakoulussa, on saanut kritiikkiä sen epätasa-arvoisesta toteutumisesta. Luokanopettajat tuntevat epävarmuutta musiikin opettamisessa ja kokevat omat taitonsa heikoksi musiikin eri osa-alueilla. Musiikin aineenopettajien osalta tilanne on hieman parempi, mutta työtapoja käytetään rajoittuneesti. Aiempien tutkimusten perusteella käytetyimmät työtavat musiikissa ovat soittaminen, laulaminen ja kuuntelu. Puolestaan vähiten käytetyt työtavat ovat improvisointi, säveltäminen ja sovittaminen. Epätasa-arvon poistamiseksi on luotu Visio 2030 -hanke. Visio 2030:n tarkoituksena on luoda yhteinen näkemys musiikin koulutuksen tavoitteista, kehittämistarpeista ja toimenpiteistä näiden edistämiseksi.
Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2025 Webropol-lomakekyselyn avulla. Tutkimuskutsu on julkaistu kahdessa Facebook-ryhmässä ja kyselyyn osallistuminen ryhmien jäsenille on ollut vapaaehtoista. Vastauksia tutkimuskyselyyn on kertynyt 32 kappaletta, joista 31:tä on hyödynnetty tässä tutkielmassa. Kysely on sisältänyt suljettuja ja avoimia kysymyksiä, joiden avulla on etsitty vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tuloksista on huomattavissa kalustuksen osalta, että yleisin penkkivalinta on pulpettituoli, pöytien olemassaolo jakautui tasaisesti ja opetustiloissa on yleensä kaksi erilaista taulua. Soitinten määrät toteutuivat pääasiassa heikosti suosituksiin suhteutettuna. Käytetyimmät työtavat ovat soittaminen, laulaminen ja kuuntelu. Vähiten käytettyjä työtapoja ovat säveltäminen ja improvisointi. Musiikkiliikunta ja kokemuksista keskustelu sijoittuivat keskelle, mutta näidenkin hyödyntäminen on vähäistä.
Musiikin opetustilan oppimista edistäviksi tekijöiksi mainitaan soitinten saatavuus ja saavutettavuus, oppimateriaali, TVT-laitteet, tilan koko, ääniympäristö, istumajärjestys, musiikinluokan strukturointi, rutiinit, oppimisilmapiiri sekä henkilökunnan määrä. Puolestaan musiikin opetustilassa oppimista heikentäviksi tekijöiksi nimetään tilan ahtaus, toimimaton tilan organisointi, puutteellinen opetusvälineistö, epäloogiset tilaratkaisut, riittämätön akustiikka, isot opetusryhmät, harjoittelutilojen puute sekä oppilaiden lyhytjänteisyys.
Opettajien omien musiikin opetuksen tavoitteiden pohjalta muodostuu neljä musiikkikasvattajatyyppiä, jotka ovat positiiviset innostajat, osallistumisen edistäjät, itsetunnon ja musiikkisuhteen vahvistajat sekä perusosaamisen kehittäjät. Muodostuneet tyypit ovat sijoitettu nelikenttään, jonka kaksi suuntaa ovat yksilö-yhteisö sekä perusasiat-luovuus.
Musiikinopetus, varsinkin alakoulussa, on saanut kritiikkiä sen epätasa-arvoisesta toteutumisesta. Luokanopettajat tuntevat epävarmuutta musiikin opettamisessa ja kokevat omat taitonsa heikoksi musiikin eri osa-alueilla. Musiikin aineenopettajien osalta tilanne on hieman parempi, mutta työtapoja käytetään rajoittuneesti. Aiempien tutkimusten perusteella käytetyimmät työtavat musiikissa ovat soittaminen, laulaminen ja kuuntelu. Puolestaan vähiten käytetyt työtavat ovat improvisointi, säveltäminen ja sovittaminen. Epätasa-arvon poistamiseksi on luotu Visio 2030 -hanke. Visio 2030:n tarkoituksena on luoda yhteinen näkemys musiikin koulutuksen tavoitteista, kehittämistarpeista ja toimenpiteistä näiden edistämiseksi.
Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2025 Webropol-lomakekyselyn avulla. Tutkimuskutsu on julkaistu kahdessa Facebook-ryhmässä ja kyselyyn osallistuminen ryhmien jäsenille on ollut vapaaehtoista. Vastauksia tutkimuskyselyyn on kertynyt 32 kappaletta, joista 31:tä on hyödynnetty tässä tutkielmassa. Kysely on sisältänyt suljettuja ja avoimia kysymyksiä, joiden avulla on etsitty vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena ja aineisto on analysoitu hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tuloksista on huomattavissa kalustuksen osalta, että yleisin penkkivalinta on pulpettituoli, pöytien olemassaolo jakautui tasaisesti ja opetustiloissa on yleensä kaksi erilaista taulua. Soitinten määrät toteutuivat pääasiassa heikosti suosituksiin suhteutettuna. Käytetyimmät työtavat ovat soittaminen, laulaminen ja kuuntelu. Vähiten käytettyjä työtapoja ovat säveltäminen ja improvisointi. Musiikkiliikunta ja kokemuksista keskustelu sijoittuivat keskelle, mutta näidenkin hyödyntäminen on vähäistä.
Musiikin opetustilan oppimista edistäviksi tekijöiksi mainitaan soitinten saatavuus ja saavutettavuus, oppimateriaali, TVT-laitteet, tilan koko, ääniympäristö, istumajärjestys, musiikinluokan strukturointi, rutiinit, oppimisilmapiiri sekä henkilökunnan määrä. Puolestaan musiikin opetustilassa oppimista heikentäviksi tekijöiksi nimetään tilan ahtaus, toimimaton tilan organisointi, puutteellinen opetusvälineistö, epäloogiset tilaratkaisut, riittämätön akustiikka, isot opetusryhmät, harjoittelutilojen puute sekä oppilaiden lyhytjänteisyys.
Opettajien omien musiikin opetuksen tavoitteiden pohjalta muodostuu neljä musiikkikasvattajatyyppiä, jotka ovat positiiviset innostajat, osallistumisen edistäjät, itsetunnon ja musiikkisuhteen vahvistajat sekä perusosaamisen kehittäjät. Muodostuneet tyypit ovat sijoitettu nelikenttään, jonka kaksi suuntaa ovat yksilö-yhteisö sekä perusasiat-luovuus.