Urheilijan oikeudellinen asema verotuksessa yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta
Merikoski, Julianna (2026-01-21)
Urheilijan oikeudellinen asema verotuksessa yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta
Merikoski, Julianna
(21.01.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022616444
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022616444
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan urheilijan oikeudellista asemaa verotuksessa yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida, millä edellytyksillä urheilijoihin kohdistuva erityiskohtelu on verotuksessa perusteltavissa ja voidaanko tällaisia järjestelyjä pitää yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta hyväksyttävinä ja oikeasuhtaisina. Tutkielmassa tarkastellaan esimerkiksi urheilijarahastoa, huippu-urheilun tukijärjestelmää ja yhtiöittämistä tällaisina erityiskohtelun keinoina. Tarkastelun taustalla on urheilun ammatillistuminen ja urheilijan tulojen moninaistuminen, jotka ovat osaltaan luoneet uusia haasteita urheilijoiden verotukselliselle kohtelulle. Lisäksi perusoikeusajattelun vahvistuminen niin vero- kuin urheiluoikeudessa puoltaa aiheen tutkimista yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta.
Tutkimus on toteutettu oikeusdogmaattisella menetelmällä tarkastelemalla voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkielma sijoittuu urheiluoikeuden alaan, mutta sen toteuttaminen on edellyttänyt myös vero-oikeudellisen sääntelyn tarkastelua.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että urheilijaan kohdistuva verotuksellinen on hyväksyttävää yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta silloin, kun erityisjärjestelyyn on liitetty perusteltuja rajoituksia, jotka tekevät erityisjärjestelystä oikeasuhtaista. Näin ollen erityiskohteluna voidaan pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä silloin, kun poikkeaminen verotuksen yleisistä periaatteista on harkittua ja tarveperusteista. Tutkielmassa tulee ilmi, ettei ”urheilijastatus” itsessään luo perustetta erityiskohtelulle. Tutkielma osoittaa lisäksi sen, että urheilijan erityiskohtelun voidaan nähdä jonkin verran kaventuneen, jota tukee myös perusoikeusajattelun ja tästä johtuvan yhdenvertaisuusperiaatteen luomat edellytykset. Urheilijan oikeudellista asemaa tulee arvioida jatkuvasti ottaen huomioon, miltä osin urheilijoiden tukemista verotuksessa voidaan pitää perusteltuna.
Tutkimus on toteutettu oikeusdogmaattisella menetelmällä tarkastelemalla voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta. Tutkielma sijoittuu urheiluoikeuden alaan, mutta sen toteuttaminen on edellyttänyt myös vero-oikeudellisen sääntelyn tarkastelua.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä esitetään, että urheilijaan kohdistuva verotuksellinen on hyväksyttävää yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta silloin, kun erityisjärjestelyyn on liitetty perusteltuja rajoituksia, jotka tekevät erityisjärjestelystä oikeasuhtaista. Näin ollen erityiskohteluna voidaan pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä silloin, kun poikkeaminen verotuksen yleisistä periaatteista on harkittua ja tarveperusteista. Tutkielmassa tulee ilmi, ettei ”urheilijastatus” itsessään luo perustetta erityiskohtelulle. Tutkielma osoittaa lisäksi sen, että urheilijan erityiskohtelun voidaan nähdä jonkin verran kaventuneen, jota tukee myös perusoikeusajattelun ja tästä johtuvan yhdenvertaisuusperiaatteen luomat edellytykset. Urheilijan oikeudellista asemaa tulee arvioida jatkuvasti ottaen huomioon, miltä osin urheilijoiden tukemista verotuksessa voidaan pitää perusteltuna.