Työvoiman riittävyys lukiossa työhyvinvoinnin näkökulmasta : Lukio-opettajien näkökulmia työvoimaresursseista ja työhyvinvoinnista

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan lukio-opettajien työvoiman riittävyyttä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Työvoiman riittävyydellä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, että onko lukio-opettajia riittävä määrä työmäärään nähden sekä onko opettajat kelpoisia työtehtäviinsä. Työvoiman riittävyys tarkoittaa määrällisesti sitä, kuinka paljon opettajia tarvitaan, ja laadullisesti puolestaan tarkastellaan heidän koulutustansa sekä osaamisen näkökulmaa. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella lukio-opettajien näkökulmia työvoimaresursseista ja työhyvinvoinnista. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää lukio-opettajaa eri puolelta Suomea. Puolistrukturoidut haastattelut toteutettiin alkuvuodesta 2025. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehys tarkasteli työelämän muutosta, opettajuutta ja työhyvinvointia. Viitekehys perustuu työhyvinvoinnin eri malleihin. Lisäksi siinä esitellään tilastotietoa opettajien työvoiman riittävyydestä. Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin työvoimaresursseja, lukio-opettajien omaa työtä ja työhyvinvointia. Tulokset osoittivat, että lukio-opettajat tarvitsevat työssään tukipilareita työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Haastatteluista nousi ilmi erilaisia kuormitustekijöitä, jotka lisäävät opettajan työhön painetta sekä haastetta. Tuloksissa havaittiin, että monet asiat ovat yhteydessä opettajien työhyvinvointiin ja alan vetovoimaan. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että ulkopuoliset haasteet sekä muutokset lisäävät työn kuormittuneisuutta. Lukio-opettajat mainitsivat, että suuret ryhmäkoot, kasvavat työmäärät, oppilasaineksen muutos sekä opetussuunnitelmissa ja työyhteisössä tapahtuvat muutokset haastavat lukio-opettajien työnkuvaa ja arkea. Toisen tutkimuskysymyksen avulla selvitettiin sitä, kuinka työvoiman riittävyys näyttäytyy eri oppiaineissa. Työvoimaresurssien riittävyyden ongelmat näyttäytyivät pienemmissä ja yksittäisissä oppiaineissa. Työvoimavaje näkyi pätevien sijaisten saatavuudessa ja haastatteluista ilmeni, että taloudelliset vaikeudet saattavat joskus estää sijaisten palkkauksen. Lisäksi työvoiman riittävyys vaihteli oppiaineittain. Kolmas tutkimuskysymys tarkasteli erilaisia ratkaisuja työvoima- ja työhyvinvointikysymyksiin työyhteisötasolla sekä tekijöitä työvoiman riittävyyden takaamiseksi. Tuloksista kävi ilmi, että opettajien työhyvinvointia ja työtä on muuttanut erilaiset megatrendit. Lukio-opettajat mainitsivat esimerkiksi, että digitalisaatio ja erilaiset hankkeet ovat muuttaneet työtä ja kasvattaneet työmäärää. Tulosten pohjalta voidaan todeta kollegiaalisen työyhteisön olevan erittäin merkittävä lukio-opettajien työssä. Lisäksi kollegiaalisen tuen nähdään kasvattavan viihtyvyyttä sekä työtyytyväisyyttä. Kollegiaalinen työyhteisö on yksi opettajien työyhteisössä pysyvyyttä tukeva asia, joten se voidaan nähdä merkittävänä tekijänä työhyvinvoinnin näkökulmasta. Haastatteluista tuli esille, että sijaisia oli helpompi löytää yliopistokaupungeissa kuin pienemmissä kunnissa.