Russellin kuvausteorian puolustus: russellilainen vastaus Kripken huomioihin erisnimistä ja määräisistä kuvauksista

Abstract

Esittelen tässä tutkielmassa Bertrand Russellin näkemyksen logiikasta tieteenä, jonka tutkimuskohteena ovat todellisuuden eli kaikkien entiteettien kokonaisuuden abstraktit ja yleiset piirteet. Russellin mukaan entiteetit toimivat faktojen rakenneosina, ja faktat ovat hänen mukaansa logiikan pääaihe, sillä ne vallitsevat todellisuudessa meistä riippumatta ja tekevät uskomustemme kohteet – faktoja merkitsevät kompleksit symbolit eli propositiot – joko tosiksi tai epätosiksi. Hänen mukaansa loogisesti täydellisessä kielessä propositioiden rakenneosina toimivat yksinkertaiset symbolit – erisnimet, predikaatit ja verbit – ovat yksi-yhteen vastaavuudessa faktojen rakenneosina toimiviin yksinkertaisiin entiteetteihin eli yksilöolioihin, kvaliteetteihin ja relaatioihin. Kun proposition loogisena subjektina näyttää esiintyvän symboliyhdistelmä, kuten määräisen olion yksilöivä kuvaus, ei tämä ole hänen mukaansa oikeasti proposition rakenneosa vaan vaillinainen symboli, joka ei itsekseen merkitse mitään, ja kun propositio analysoidaan vastaamaan sen ilmaisemaa faktaa kuvaus häviää. Tutkielmani pääväite on, että Saul Kripken esittämä kritiikki sitä Russellin näkemystä kohtaan, että arkikielen erisnimet ovat lyhennettyjä kuvauksia, ei uhkaa Russellin kokonaisvaltaista näkemystä logiikasta. Kripken mukaan arkikielen erisnimet ovat rigidejä eli ne poimivat saman olion kaikissa kontrafaktuaalisissa skenaarioissa, joissa olio on olemassa, ja oikeassa maailmassa tämän saman olion yksilöivät kuvaukset taas voivat poimia eri olion eri kontrafaktuaalisissa skenaarioissa. Kripken mukaan tämä näyttää, etteivät arkikielen erisnimet ole kuvausten lyhenteitä. Väitän, että lopulta Kripken huomiot päätyvät vahvistamaan Russellin kuvausteorian yleispätevyyttä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että argumentoidessaan arkikielen erisnimien rigidiyden puolesta Kripke joutuu ensiksi kiinnittämään erisnimen tarkoitteen eli identifioimaan olion mihin hän haluaa viitata kontrafaktuaalisissa skenaarioissa käyttäen määräisiä kuvauksia. Russell ei ikinä pitänyt erisnimiä loogisessa mielessä samoina kuin määräisiä kuvauksia, ja väitänkin, että jos tavallisia erisnimiä kohdellaan kuin ne olisivat erisnimiä loogisessa mielessä, rigidiys voidaan saavuttaa käyttäen Russellin työkaluja. Tämä kuitenkin edellyttää, että joudumme ajattelemaan kontrafaktuaalisia skenaarioita Kripken tyyliin, ja täten esitänkin tutkielmassa Kripken näkemykset kontrafaktuaalisista skenaarioista eli ”mahdollisista maailmoista”. Tutkielman päälähteet ovat Russellin artikkelikokoelma The Philosophy of Logical Atomism (1918-19), Russellin teos Introduction to Mathematical Philosophy (1919) sekä Kripken teos Naming and Necessity (1980).