Unettomuuden lääkkeettömän CBT-I-hoidon vaikutukset unettomuuden subjektiivisiin mittareihin
Kalliokorpi, Vilja (2026-02-23)
Unettomuuden lääkkeettömän CBT-I-hoidon vaikutukset unettomuuden subjektiivisiin mittareihin
(23.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022716953
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026022716953
Tiivistelmä
Vähintään joka kolmas aikuinen kärsii vuosittain unettomuuden oireista, joita ovat nukahtamisvaikeus, vaikeus pysyä unessa ja virkistämätön uni. Unettomuuden diagnoosi perustuu pitkälti potilaan arvioon omasta nukkumisestaan. Unettomuushäiriötasoisesta oireistosta puhutaan, kun oireita on vähintään kolmena päivänä viikossa ja ne vaikuttavat negatiivisesti päiväaikaiseen toimintakykyyn. Krooniseksi unettomuus kehittyy usein akuutin stressin aiheuttaman lyhytaikaisen unihäiriön kautta. Lähes 12 % suomalaisista aikuisista kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta, jossa unettomuusoireet ovat kestäneet vähintään kolmen kuukauden ajan. Perusterveydenhuollossa työskentelevä lääkäri ei voi välttyä unettomuuspotilaiden kohtaamiselta: perusterveydenhuollon potilaista jopa 25–30 % kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta ja vastaanotolla noin puolet potilaista tuo esiin unettomuusoireita.
Unettomuutta on syytä hoitaa, sillä se heikentää elämänlaatua ja altistaa useille sairauksille. Pitkäkestoinen unettomuus on suoraan yhteydessä moniin kansansairauksiin kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen ja tyypin 2 diabetekseen. Kansantaloudellisesti unettomuus on merkittävä ongelma muun muassa lisääntyvien terveydenhuollon käyntien, kroonisten terveysongelmien ja sairauspoissaolojen vuoksi.
Unettomuuden kognitiivis-behavioraaliset hoitomuodot (CBT-I) on monissa tutkimuksissa todettu olevan pitkäkestoisen unettomuuden tehokas hoitomuoto. Opinnäytetyöni kirjallisuuskatsausosiossa selvitän aiemmasta kirjallisuudesta, millaisia vaikutuksia CBT-I-hoidolla on saatu unettomuuden subjektiivisiin mittareihin. Suomalainen Käypä hoito -suositus linjaa kognitiivis-behavioraalisten menetelmien olevan ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen. Näiden hoitojen saatavuus on kuitenkin ollut riittämätöntä perusterveydenhuollossa.
Opinnäytetyöni kokeellinen osa on osa laajempaa TIP-tutkimusta (Treatment of Insomnia in Primary Care), jonka tarkoituksena on selvittää, onko kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä hyödyntävä Unikoulu tehokkaampi unettomuuden hoitomuoto kuin tavanomainen unettomuuden hoito perusterveydenhuollon potilailla. TIP-tutkimus toteutetaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueen terveysasemilla avoimena satunnaistettuna kliinisenä tutkimuksena, jossa potilaat satunnaistetaan kahteen ryhmään. A-ryhmä saa CBT-I-hoitoa ja B-ryhmä toimii kontrolliryhmänä odotusjakson ajan saaden tavanomaista hoitoa eli lyhytneuvontaa. Tulokseni koostuvat ensimmäisten 33 potilaan alku- ja seurantatiedoista kahdeksan viikon ajalta. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, kuinka tehokkaasti Unikoulu vähentää unettomuudesta aiheutuvaa itsearvioitua haittaa perusterveydenhuollon potilailla. Tutkimuksen ensisijaisena vastemuuttujana on unettomuuden haitta-astetta kuvaava ISI-pistemäärä. Unikoulun jälkeen CBT-I-hoitoa saaneen potilasryhmän unettomuuden haitta-aste oli laskenut kontrolliryhmää enemmän ja unen laatu oli parantunut. Näiden alustavien tulosten perusteella Unikoulu vaikuttaa tehokkaammalta hoidolta kuin tavanomainen hoito. Tilastollisesti merkitsevien tulosten saamiseksi tarvitaan laajempi potilasaineisto, joka saadaan TIP-tutkimuksen jatkuessa.
Unettomuutta on syytä hoitaa, sillä se heikentää elämänlaatua ja altistaa useille sairauksille. Pitkäkestoinen unettomuus on suoraan yhteydessä moniin kansansairauksiin kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, masennukseen ja tyypin 2 diabetekseen. Kansantaloudellisesti unettomuus on merkittävä ongelma muun muassa lisääntyvien terveydenhuollon käyntien, kroonisten terveysongelmien ja sairauspoissaolojen vuoksi.
Unettomuuden kognitiivis-behavioraaliset hoitomuodot (CBT-I) on monissa tutkimuksissa todettu olevan pitkäkestoisen unettomuuden tehokas hoitomuoto. Opinnäytetyöni kirjallisuuskatsausosiossa selvitän aiemmasta kirjallisuudesta, millaisia vaikutuksia CBT-I-hoidolla on saatu unettomuuden subjektiivisiin mittareihin. Suomalainen Käypä hoito -suositus linjaa kognitiivis-behavioraalisten menetelmien olevan ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen. Näiden hoitojen saatavuus on kuitenkin ollut riittämätöntä perusterveydenhuollossa.
Opinnäytetyöni kokeellinen osa on osa laajempaa TIP-tutkimusta (Treatment of Insomnia in Primary Care), jonka tarkoituksena on selvittää, onko kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä hyödyntävä Unikoulu tehokkaampi unettomuuden hoitomuoto kuin tavanomainen unettomuuden hoito perusterveydenhuollon potilailla. TIP-tutkimus toteutetaan Varsinais-Suomen hyvinvointialueen terveysasemilla avoimena satunnaistettuna kliinisenä tutkimuksena, jossa potilaat satunnaistetaan kahteen ryhmään. A-ryhmä saa CBT-I-hoitoa ja B-ryhmä toimii kontrolliryhmänä odotusjakson ajan saaden tavanomaista hoitoa eli lyhytneuvontaa. Tulokseni koostuvat ensimmäisten 33 potilaan alku- ja seurantatiedoista kahdeksan viikon ajalta. Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, kuinka tehokkaasti Unikoulu vähentää unettomuudesta aiheutuvaa itsearvioitua haittaa perusterveydenhuollon potilailla. Tutkimuksen ensisijaisena vastemuuttujana on unettomuuden haitta-astetta kuvaava ISI-pistemäärä. Unikoulun jälkeen CBT-I-hoitoa saaneen potilasryhmän unettomuuden haitta-aste oli laskenut kontrolliryhmää enemmän ja unen laatu oli parantunut. Näiden alustavien tulosten perusteella Unikoulu vaikuttaa tehokkaammalta hoidolta kuin tavanomainen hoito. Tilastollisesti merkitsevien tulosten saamiseksi tarvitaan laajempi potilasaineisto, joka saadaan TIP-tutkimuksen jatkuessa.