Vanhemman sitoutuminen lastensuojelutyöskentelyyn : Laadullinen tutkimus vanhemman lastensuojelutyöskentelyyn sitoutumista edistävistä ja heikentävistä tekijöistä kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vanhemman sitoutumista lastensuojelutyöskentelyyn vanhemman ja sosiaalityöntekijän välisen yhteistyön näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa niistä tekijöistä, jotka edistävät tai heikentävät vanhemman sitoutumista lastensuojelutyöskentelyyn, sillä vanhemman sitoutumisella on keskeinen merkitys lastensuojelun vaikuttavuuden ja lapsen edun toteutumisen kannalta. Tutkimus kytkeytyy teorioihin ja aiempaan tutkimukseen vuorovaikutuksesta lastensuojelussa, asiakaslähtöisyydestä ja suhdeperustaisesta sosiaalityöstä. Tutkielma on toteutettu laadullisena tutkimuksena, ja aineistona hyödynnetään osana Lastensuojelu lapsen etuna: haastattelut 2021–2022-tutkimushankkeessa kerättyjä lastensuojelun kokemusasiantuntijavanhempien ryhmähaastatteluja. Kokemusasiantuntijat ovat vanhempia, joilla on lapsensa kautta kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että vanhemman sitoutuminen lastensuojelutyöskentelyyn on keskeinen edellytys lapsen edun toteutumiselle. Sitoutuminen ei näyttäydy vanhemman yksilöllisenä ominaisuutena, vaan vuorovaikutuksessa ja lastensuojelun rakenteellisissa puitteissa rakentuvana ilmiönä. Aineistosta tunnistettiin kaksi keskeistä yhteistyöhön ja sitoutumiseen vaikuttavaa pääteemaa: sosiaalityöntekijän osaaminen sekä lastensuojelun reunaehdot. Sosiaalityöntekijän osaamisessa erityisesti vuorovaikutusosaaminen – kuten selkeä ja ymmärrettävä viestintä, empaattinen ja kunnioittava kohtaaminen, yhteisen ymmärryksen luominen sekä realistinen toiveikkuus – edisti vanhemman sitoutumista. Lisäksi sosiaalityöntekijän lastensuojelun sosiaalityön osaaminen, mukaan lukien arviointi-, prosessi-, moniammatillinen ja johtamisosaaminen, vahvisti luottamusta ja yhteistyötä. Sitoutumista heikensivät puolestaan kiire, työntekijöiden vaihtuvuus, vastuun kasaantuminen yhdelle työntekijälle sekä resurssien riittämättömyys. Tutkimus osoittaa, että vanhemman sitoutumisen tukeminen edellyttää sosiaalityöntekijältä ammatillista tieto-osaamista sekä vuorovaikutuksellista osaamista, mutta myös organisaatiolta rakenteellisia edellytyksiä, jotka mahdollistavat luottamuksellisen ja jatkuvan yhteistyön lapsen edun toteutumiseksi.