”Mitä enemmän luet, sen viisaammaksi tulet” : Opettajaopiskelijoiden neuromyyttiuskomukset
Puustjärvi, Taru (2026-02-24)
”Mitä enemmän luet, sen viisaammaksi tulet” : Opettajaopiskelijoiden neuromyyttiuskomukset
(24.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026030618624
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026030618624
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia neuromyytteihin liittyviä uskomuksia opettajaopiskelijat tuottavat avoimissa vastauksissaan ja miten nämä uskomukset rakentuvat temaattisiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin, mitä opiskelijoiden tuottamat uskomukset ja niiden sanoittaminen kertovat opettajankoulutuksen opettamasta tieteellisestä lukutaidosta, kriittisen ajattelun rakenteista ja mahdollisista kehittämistarpeista. Neuromyytit ymmärrettiin aivojen toimintaa ja oppimista koskeviksi virheellisiksi tai yliyksinkertaistetuiksi käsityksiksi, jotka syntyvät usein tieteellisen tiedon väärintulkinnasta, popularisoinnista tai pseudotieteellisistä sovelluksista.
Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina. Aineisto koostui 44 opettajaopiskelijan avoimesta vastauksesta kysymykseen ”Mitä muita aivoihin, kasvatukseen tai oppimiseen liittyviä myyttejä tiedät?”, ja se oli osa laajempaa (N = 503) kyselykokonaisuutta. Analyysi eteni aineistolähtöisesti värikoodauksen ja iteratiivisen teemoittelun kautta kohti laajempia pääkategorioita. Teemoittelu toteutettiin teoriasidonnaisesti, jolloin tulkinnassa hyödynnettiin neuromyyttejä, kognitiivisia heuristiikkoja ja normatiivista ajattelua koskevaa tutkimusta ilman ennalta määrättyjä luokkia.
Tulosten perusteella opettajaopiskelijoiden tunnistamat neuromyytit jäsentyivät neljäksi pääkategoriaksi: (1) biologinen ja neurodeterministinen selittäminen, (2) oppimista koskevat pedagogiset neuromyytit, (3) neuroepätyypillisyyttä, mielenterveyttä ja vammaisuutta koskevat normatiiviset myytit sekä (4) kasvatukseen, sukupuoleen ja sosiaalisiin rooleihin liittyvät normatiiviset uskomukset. Lisäksi analyysi osoitti, että neuromyytteihin suhtauduttiin kolmella eri tavalla: osa väitteistä esitettiin neutraalisti nimeämällä, osa eksplisiittisesti tunnistettuina ja kritisoituina myytteinä, ja osa toimi arkikielisinä selitysmalleina ilman selkeää kannanottoa.
Tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat kykenevät tunnistamaan useita kansainvälisesti dokumentoituja neuromyyttejä, mutta niiden sanoittaminen paljastaa myös neuromyyttisen ajattelun laajempia, biologisoivia ja normatiivisia rakenteita. Neuromyytit eivät näyttäydy ainoastaan yksittäisinä virheellisinä väitteinä, vaan osana kulttuurisesti jaettuja selityskehyksiä. Tulokset korostavat tieteellisen lukutaidon, kriittisen ajattelun ja epistemologisen reflektiivisyyden systemaattisen vahvistamisen merkitystä opettajankoulutuksessa, jotta neurotieteellistä tietoa osataan arvioida ja soveltaa pedagogisesti kestävällä tavalla.
Tutkimus toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina. Aineisto koostui 44 opettajaopiskelijan avoimesta vastauksesta kysymykseen ”Mitä muita aivoihin, kasvatukseen tai oppimiseen liittyviä myyttejä tiedät?”, ja se oli osa laajempaa (N = 503) kyselykokonaisuutta. Analyysi eteni aineistolähtöisesti värikoodauksen ja iteratiivisen teemoittelun kautta kohti laajempia pääkategorioita. Teemoittelu toteutettiin teoriasidonnaisesti, jolloin tulkinnassa hyödynnettiin neuromyyttejä, kognitiivisia heuristiikkoja ja normatiivista ajattelua koskevaa tutkimusta ilman ennalta määrättyjä luokkia.
Tulosten perusteella opettajaopiskelijoiden tunnistamat neuromyytit jäsentyivät neljäksi pääkategoriaksi: (1) biologinen ja neurodeterministinen selittäminen, (2) oppimista koskevat pedagogiset neuromyytit, (3) neuroepätyypillisyyttä, mielenterveyttä ja vammaisuutta koskevat normatiiviset myytit sekä (4) kasvatukseen, sukupuoleen ja sosiaalisiin rooleihin liittyvät normatiiviset uskomukset. Lisäksi analyysi osoitti, että neuromyytteihin suhtauduttiin kolmella eri tavalla: osa väitteistä esitettiin neutraalisti nimeämällä, osa eksplisiittisesti tunnistettuina ja kritisoituina myytteinä, ja osa toimi arkikielisinä selitysmalleina ilman selkeää kannanottoa.
Tutkimus osoittaa, että opettajaopiskelijat kykenevät tunnistamaan useita kansainvälisesti dokumentoituja neuromyyttejä, mutta niiden sanoittaminen paljastaa myös neuromyyttisen ajattelun laajempia, biologisoivia ja normatiivisia rakenteita. Neuromyytit eivät näyttäydy ainoastaan yksittäisinä virheellisinä väitteinä, vaan osana kulttuurisesti jaettuja selityskehyksiä. Tulokset korostavat tieteellisen lukutaidon, kriittisen ajattelun ja epistemologisen reflektiivisyyden systemaattisen vahvistamisen merkitystä opettajankoulutuksessa, jotta neurotieteellistä tietoa osataan arvioida ja soveltaa pedagogisesti kestävällä tavalla.