Lasten verenpaineiden kehittyminen 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi : Tuloksia Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksesta
Vuorinen, Lauri (2026-02-27)
Lasten verenpaineiden kehittyminen 2-vuotiaasta 15-vuotiaaksi : Tuloksia Hyvän kasvun avaimet -tutkimuksesta
(27.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026030618562
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026030618562
Tiivistelmä
Kohonnut verenpaine on merkittävä terveitä elinvuosia vähentävä riskitekijä. Pitkään vallitessaan korkea verenpaine vaurioittaa useita elimiä, ensi kädessä sydäntä ja verisuonia, usein peruuttamattomasti. Niinpä verenpaineen hoitaminen normaalitasolle on ensiarvoisen tärkeää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Verenpainetaudin kehittyminen vaikuttaa alkavan jo lapsuudessa, ja se todetaan yhä useammin jo lapsilla, erityisesti pojilla. Ennen kuin verenpainetauti kehittyy, on verenpaine ollut usein jo pitkään koholla. Mitä pidempään verenpaine on lapsuudessa koholla, sen todennäköisemmin se kehittyy verenpainetaudiksi viimeistään aikuisiällä. Kohonnut verenpaine on siis syytä tunnistaa mahdollisimman varhain.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lasten ja nuorten verenpaineet kehittyvät, ja onko tytöillä ja pojilla verenpaineen kehityksessä eroa, kun se vakioidaan tunnetuilla riskitekijöillä. Aineistona toimi Hyvän Kasvun Avaimet (HKA) seurantatutkimus, ja tutkittavia ovat tähän kohorttiin vuosina 2008–2010 syntyneet lapset (n=1805). Verenpaineita seurattiin kahden, kolmen, viiden, 12 ja 15 vuoden ikäisinä.
Tutkimustuloksista havaitsimme, että systolinen verenpaine nousi tytöillä ja pojilla keskimäärin läpi lapsuuden – pojilla tosin se pysyi tasaisena kahden ja kolmen vuoden iässä, jonka jälkeen se vasta lähti nousuun. Diastolinen verenpaine laski molemmilla sukupuolilla taaperoiästä viisivuotiaaksi, jonka jälkeen se nousi teini-ikään mennessä lähes keskimäärin aikuisten arvoon.
Kun verenpainearvot vakioitiin SDS-BMI:llä, SDS-pituudella, gestaatioiällä, syntymäpainolla ja äidin painoindeksillä, systolinen verenpaine oli pojilla tyttöjä korkeampi kolmessa eri mittauspisteessä: kaksi-, kolme- ja 15-vuotiaana. Näistä merkittävin ero nähtiin 15-vuotismittauspisteessä, jossa poikien systolinen verenpaine oli keskimäärin 7,28 mmHg (95 % LV 5,64 ja 8,92) tyttöjä korkeampi. Poikien keskiarvo ylitti myös American Academy of Pediatricsin laatiman kohonneen verenpaineen seulontarajan. Diastolisessa paineessa ei havaittu vastaavaa suuruusluokkaa olevia eroja sukupuolten välillä.
Teini-ikäiset pojat vaikuttavat muodostavan erityisen riskiryhmän kohonneelle verenpaineelle. Ylipaino ja liikunnan vähyys ovat todennäköisesti suurimmat tekijät teinien kohonneen verenpaineen taustalla. Elintapatekijöihin vaikuttaminen aikaisessa vaiheessa on keskiössä, kun halutaan ehkäistä kohonneen verenpaineen komplikaatioita. Tähän on tulevaisuudessa syytä keskittyä.
Verenpainetaudin kehittyminen vaikuttaa alkavan jo lapsuudessa, ja se todetaan yhä useammin jo lapsilla, erityisesti pojilla. Ennen kuin verenpainetauti kehittyy, on verenpaine ollut usein jo pitkään koholla. Mitä pidempään verenpaine on lapsuudessa koholla, sen todennäköisemmin se kehittyy verenpainetaudiksi viimeistään aikuisiällä. Kohonnut verenpaine on siis syytä tunnistaa mahdollisimman varhain.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lasten ja nuorten verenpaineet kehittyvät, ja onko tytöillä ja pojilla verenpaineen kehityksessä eroa, kun se vakioidaan tunnetuilla riskitekijöillä. Aineistona toimi Hyvän Kasvun Avaimet (HKA) seurantatutkimus, ja tutkittavia ovat tähän kohorttiin vuosina 2008–2010 syntyneet lapset (n=1805). Verenpaineita seurattiin kahden, kolmen, viiden, 12 ja 15 vuoden ikäisinä.
Tutkimustuloksista havaitsimme, että systolinen verenpaine nousi tytöillä ja pojilla keskimäärin läpi lapsuuden – pojilla tosin se pysyi tasaisena kahden ja kolmen vuoden iässä, jonka jälkeen se vasta lähti nousuun. Diastolinen verenpaine laski molemmilla sukupuolilla taaperoiästä viisivuotiaaksi, jonka jälkeen se nousi teini-ikään mennessä lähes keskimäärin aikuisten arvoon.
Kun verenpainearvot vakioitiin SDS-BMI:llä, SDS-pituudella, gestaatioiällä, syntymäpainolla ja äidin painoindeksillä, systolinen verenpaine oli pojilla tyttöjä korkeampi kolmessa eri mittauspisteessä: kaksi-, kolme- ja 15-vuotiaana. Näistä merkittävin ero nähtiin 15-vuotismittauspisteessä, jossa poikien systolinen verenpaine oli keskimäärin 7,28 mmHg (95 % LV 5,64 ja 8,92) tyttöjä korkeampi. Poikien keskiarvo ylitti myös American Academy of Pediatricsin laatiman kohonneen verenpaineen seulontarajan. Diastolisessa paineessa ei havaittu vastaavaa suuruusluokkaa olevia eroja sukupuolten välillä.
Teini-ikäiset pojat vaikuttavat muodostavan erityisen riskiryhmän kohonneelle verenpaineelle. Ylipaino ja liikunnan vähyys ovat todennäköisesti suurimmat tekijät teinien kohonneen verenpaineen taustalla. Elintapatekijöihin vaikuttaminen aikaisessa vaiheessa on keskiössä, kun halutaan ehkäistä kohonneen verenpaineen komplikaatioita. Tähän on tulevaisuudessa syytä keskittyä.