Temporal interactions of Finnish mesopredators based on camera trap data

Abstract

The introduction of a new species outside their natural range can cause significant changes to an ecosystem. Especially invasive predators have been found to be harmful. The raccoon dog (Nyctereutes procyonoides), introduced to regions near Finland, spread to the country in the 1950s. It is now spread across most of the country and is the most common mesopredator in southern Finland. Many negative impacts have been associated with the spread of this species. One of the presented impacts caused by the raccoon dog is competition with local mesopredators. In this thesis I aim to investigate the interactions between the raccoon dog, the red fox (Vulpes vulpes) and the Eurasian badger (Meles meles). Using camera trap data collected in Finland in February and March of 2024, I studied the diel activity patterns of the focal species, the time each species spent in front of the camera traps, as well as how the presence of the red fox and the Eurasian badger might affect the behaviour of the raccoon dog. The camera traps were located in areas surrounding wetlands and each separate site had from one up to 19 cameras. In total there were 74 locations around Finland with 352 camera traps, some of which contained an attractant – a carcass, a feeder or a trap – to lure animals to the site. Diel activity of the species was inspected using diel activity plots and the time species spent in front of cameras was analysed using a generalised linear mixed model. For the effects that the red fox and the Eurasian badger might have on the raccoon dogs’ presence a linear mixed model was used to see whether the presence of other species altered the time it took raccoon dogs to arrive at the camera trap site. I found that all three focal species showed predominantly nocturnal activity. While raccoon dogs and Eurasian badgers were quite strictly nocturnal, the red fox was more flexible and used also daylight hours, although preferring nighttime. Attractants were not found to affect the diel activities of the focal species. In sites where all species occurred, Eurasian badgers spent the longest time in front of the cameras indicating dominance over the two smaller species. Lastly, when a site had an attractant and other focal species were present, the raccoon dog was found to change its behaviour to arrive earlier to the site. This was statistically significant when the red fox was present, showing that the raccoon dog might not avoid the red fox but becomes more active when foxes were present. Given the increasing raccoon dog population and declining red fox numbers in Finland, these results suggest that raccoon dogs may gain competitive advantage through behavioural flexibility. The final result of this thesis shows, that raccoon dogs are able to change their behaviour depending on the presence of other species. In addition, all three focal species were predominantly nocturnal, with Eurasian badgers spending the longest time at camera sites — likely indicating a hierarchical relationship shaping the mesopredator community. As the warming climate is likely to facilitate the expansion of raccoon dogs into more northern regions of Finland, understanding the interactions of raccoon dogs with native species remains essential for conservation of the native species and management of this invasive species. Keywor

Lajien levittäytyminen niiden alkuperäisen levinnäisyysalueen ulkopuolelle voi aiheuttaa useita muutoksia ekosysteemissä. Varsinkin vierasperäisten petoeläinten on havaittu usein aiheuttavan ongelmia paikallisille ekosysteemeille. Supikoira (Nyctereutes procyonoides) levisi Suomeen 1950- luvulla ja on nyt yleisin keskikokoinen peto suuressa osassa maata. Lajin leviämiseen on liitetty useita haitallisia vaikutuksia, kuten kilpailu paikallisten petoeläinten kanssa. Tässä tutkielmassa tarkastelen supikoiran, ketun (Vulpes vulpes) ja mäyrän (Meles meles) välisiä vuorovaikutuksia. Aineistona käytin Suomessa helmi- ja maaliskuussa 2024 kerättyä riistakamera-aineistoa tutkiakseni tutkimuslajien vuorokausiaktiivisuutta, lajien kameran edessä viettämää aikaa sekä sitä, miten ketun ja mäyrän esiintyminen saattaa vaikuttaa supikoiran käyttäytymiseen. Kamerat oli sijoitettu kosteikkojen läheisyyteen siten, että yhden kosteikon ympärillä oli yhdestä 19 kameraa. Tutkimusalueita oli yhteensä 94 ympäri Suomea ja kameroita 352, joista suurimman osan edessä oli raato, ruokintalaite tai loukku, eläinten paikalle houkuttelemiseksi. Tarkastelin tutkimuslajien vuorokausiaktiivisuutta kuvaajien avulla ja lajien kameran edessä viettämää aikaa analysoin yleistetyllä lineaarisella sekamallilla. Lisäksi ketun ja mäyrän mahdollista vaikutusta supikoiran läsnäoloon selvitin lineaarista sekamallia käyttäen. Tarkoitus oli tutkia vaikuttiko muiden lajien läsnäolo supikoirien saapumisaikaan riistakameroiden luokse. Tulokseni osoittavat, että kaikki kolme tutkimuslajia olivat pääosin yöaktiivisia. Siinä missä supikoirat ja mäyrät olivat lähes pelkästään yöaktiivisia, kettu oli kuitenkin joustavampi vuorokausiaktiivisuudessaan ja liikkui myös päiväsaikaan, vaikka suosikin yöaikaa. Houkuttimilla en havainnut olevan vaikutusta kohdelajien vuorokausiaktiivisuuteen. Alueilla, joissa havaitsin kaikki kolme kohdelajia, olivat mäyrät pisimpään kameroiden edessä. Tämä viittaa mäyrien mahdolliseen dominoivaan asemaan kahta pienempää petoa kohtaan. Lisäksi kohteilla, joissa oli sekä houkutin että muita havaittuja tutkimuslajeja, havaitsin supikoiran muuttavan käyttäytymistään siten, että se saapui paikalle aikaisemmin, kun toisen lajin yksilö oli alueella. Tulos oli merkitsevä, kun toinen eläin alueella oli kettu, mikä saattaa viitata siihen, ettei supikoira vältä kettua, vaan voi muuttua aktiivisemmaksi sen läsnäolleessa. Supikoirat voivat saada kilpailuedun siitä, että ne kykenevät mukauttamaan käyttäytymistään eri olosuhteissa. Tämä on mahdollisesti edesauttanut Suomen supikoirakannan kasvua siinä missä kettukannan taas on havaittu pienenevän. Kaikki kolme lajia olivat pääosin yöaktiivisia ja se, että mäyrät viettivät pisimmän ajan kameroiden edessä saattaa indikoida lajien välistä hierarkiaa, joka vaikuttaa lajien yhteisesiintyvyyteen. Ilmaston lämpenemisen seurauksena supikoiran odotetaan levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi, jolloin lajien välisten vuorovaikutusten ymmärtäminen on keskeistä alkuperäislajiston suojelun sekä vieraslajin hallinnan kannalta.