Varhaiskasvatuksen kielitietoisuuden vaikutus monikielisiin lapsiin

Abstract

Varhaiskasvatukseen osallistuu yhä enemmän monikielisiä lapsia. Monikielisyys varhaiskasvatuksessa lisää kielitietoisen pedagogiikan merkitystä. Kielitietoisella pedagogiikalla voidaan tehokkaasti edistää monikielisten lasten kielen kehitystä, oppimista, tasa-arvoisuutta ja osallisuutta. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostavat, että kielellisen moninaisuuden arvostamisen ja hyödyntämisen tulisi kuulua luontevasti varhaiskasvatuksen jokapäiväiseen toimintaan. Siksi kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen liittyviä asenteita sekä käytäntöjä on tärkeää arvioida kriittisesti ja pohtia, heijastuvatko ohjaavissa asiakirjoissa esitetyt tavoitteet ja arvot aidosti varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin kielitietoisen varhaiskasvatuksen toteutumista ja sen eri ulottuvuuksia. Katsauksen artikkelit käsittelivät suomalaista varhaiskasvatusta sekä kansainvälisiä tutkimuksia varhaiskasvatusikäisistä lapsista. Kirjallisuuden perusteella varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on merkitystä kielitietoisen pedagogiikan onnistuneessa toteutuksessa. Tarkasteltavissa tutkimuksissa todettiin, että kasvattajat kaipaavat lisää koulutusta ja konkreettisia menetelmiä kielitietoisen varhaiskasvatuksen käytännön toteutukseen ja monet kasvattajat kokivat edelleen epävarmuutta omasta osaamisestaan. Aineistosta nousi esiin myös vaihtelevia asenteita kielitietoisuutta ja monikielisyyttä kohtaan.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että kielitietoisuus on tärkeä osa monikielisten lasten kielen kehitystä, oppimista, tasa-arvoisuutta ja osallisuutta. Kielitietoisuus ei vielä toteudu riittävän järjestelmällisesti suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen henkilöstö on epävarma kielitietoisuuden käytänteistä, mikä saattaa johtaa varhaiskasvatuksen monikielisten lasten eriarvoistumiseen suhteessa yksikielisiin lapsiin.