Mistä me sosiaalityöntekijäopiskelijat tulemme? : Sosiaalityöntekijäopiskelijoiden perhetaustat ja niiden yhteys valintaväylään
Tammi, Maija (2026-02-04)
Mistä me sosiaalityöntekijäopiskelijat tulemme? : Sosiaalityöntekijäopiskelijoiden perhetaustat ja niiden yhteys valintaväylään
(04.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031720567
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026031720567
Tiivistelmä
Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisista perhetaustoista sosiaalityön opiskelijat tulevat sekä miten valintaväylä on yhteydessä sosiaalityön opiskelijoiden perhetaustoihin. Tutkielman aineisto koostuu Sosiaalityöntekijöiden urapolkujen kestävyys hyvinvointialueilla (SOSPOLKU) hankkeen myötä kerätystä kyselyaineistosta. Aineisto on kerätty uusilta sosiaalityön opiskelijoilta kaikista kuudesta eri yliopistosta, joissa Suomessa opetetaan sosiaalityötä pääaineena. Aineisto on kerätty kolmena perättäisenä syksynä vuosina 2023–2025 verkkokyselylomakkeen kautta ja se pitää sisällään yhteensä 1002 vastaajaa.
Tutkielma on luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus. Tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa sosiaalityön opiskelijoiden perhetaustoista sekä niiden yhteydestä akateemisen polun valintaan. Tämän vuoksi olen päätynyt käyttämään tutkielmassani SOSPOLKU-hankkeen kysymyslomakkeen perhetaustoja kartoittavia kysymyksiä. Tutkielmassa on käytetty kuvailevia menetelmiä, kuten taulukoita ja prosenttiosuuksia, jotta käytetyn aineiston keskeiset piirteet tulevat esille mahdollisimman selkeästi. Kuvaan ensin kyselyyn vastanneiden sosiaalityön opiskelijoiden jakautumista perhetaustoja kuvaavien muuttujien mukaan. Tämän jälkeen olen verrannut valintaväylää perhetaustoja käsitteleviin kysymyksiin ristiintaulukoinnin avulla ja tulkitsen tulosten tilastollista merkitsevyyttä Khiin neliötestin avulla. Tässä olen käyttänyt avukseni SPSS-tilasto-ohjelmaa.
Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityön opiskelijat tulevat pääosin korkeasti koulutetuista perheistä, joissa äitien koulutustaso on usein isää korkeampi. Sosiaalityön opiskelijat sijoittuvat pääosin hyvän yhteiskunnallisen aseman omaaviin perheisiin. Vanhempien koulutusasteella ja sosiaalityön opiskelijan valintaväylällä on merkittävä tilastollinen yhteys (p < 0,001). Niin äidin kuin isänkin koulutusasteen ja valintaväylän yhteys on hyvin samansuuntainen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat useimmiten suorittamaan suoraan kandidaatin ja maisterin tutkintoa, kun puolestaan matalammin koulutettujen vanhempien lapset kulkevat useammin epätyypillistä koulutuspolkua pitkin ja hakeutuvat suorittamaan pelkästään maisterin tutkintoa vanhemmalla iällä. Vaikka tutkimustulokset puoltavat koulutuksellista periytyvyyttä, tulee kuitenkin huomata, että samaan aikaan ne todentavat sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuutta myöhemmässä elämänvaiheessa maisteriopintoihin hakeutuvien opiskelijoiden kohdalla. Tutkielman tuloksia tarkasteltaessa huomionarvoista on se, että sosiaalityön opiskelijoilla on muuta väestöä useammin kokemusta sosiaalityön asiakkuudesta ja että omalla sosiaalityön asiakkuudella ja valintaväylällä todettiin olevan merkittävä tilastollinen yhteys (p < 0,001).
Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityön opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista käsin, kantaen hyvin erilaisia elämänhistorioita mukanaan, joka tulisi nähdä alan rikkautena ja mahdollisuutena. Kuitenkin nykyinen koulutuspolitiikka, kuten aikuiskoulutustuen lakkauttaminen (HE 8/2024), voidaan nähdä uhkana sosiaaliselle liikkuvuudelle, alan veto- ja pitovoimalle sekä alan monimuotoisuudelle. Tulevaisuudessa sosiaalityön yliopistokoulutuksessa olisi tärkeää kiinnittää vielä enemmän huomiota opiskelijoiden resielienssin vahvistamiseen, oman henkilöhistorian ja sen mukanaan tuomien vaikutusten ymmärtämiseen, jotta opiskelijat saavat opintojen aikana mahdollisimman hyvät eväät vahvan ammatillisen identiteetin rakentamiseen.
Tutkielma on luonteeltaan määrällinen eli kvantitatiivinen tutkimus. Tutkielman tavoitteena on tuottaa uutta tietoa sosiaalityön opiskelijoiden perhetaustoista sekä niiden yhteydestä akateemisen polun valintaan. Tämän vuoksi olen päätynyt käyttämään tutkielmassani SOSPOLKU-hankkeen kysymyslomakkeen perhetaustoja kartoittavia kysymyksiä. Tutkielmassa on käytetty kuvailevia menetelmiä, kuten taulukoita ja prosenttiosuuksia, jotta käytetyn aineiston keskeiset piirteet tulevat esille mahdollisimman selkeästi. Kuvaan ensin kyselyyn vastanneiden sosiaalityön opiskelijoiden jakautumista perhetaustoja kuvaavien muuttujien mukaan. Tämän jälkeen olen verrannut valintaväylää perhetaustoja käsitteleviin kysymyksiin ristiintaulukoinnin avulla ja tulkitsen tulosten tilastollista merkitsevyyttä Khiin neliötestin avulla. Tässä olen käyttänyt avukseni SPSS-tilasto-ohjelmaa.
Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityön opiskelijat tulevat pääosin korkeasti koulutetuista perheistä, joissa äitien koulutustaso on usein isää korkeampi. Sosiaalityön opiskelijat sijoittuvat pääosin hyvän yhteiskunnallisen aseman omaaviin perheisiin. Vanhempien koulutusasteella ja sosiaalityön opiskelijan valintaväylällä on merkittävä tilastollinen yhteys (p < 0,001). Niin äidin kuin isänkin koulutusasteen ja valintaväylän yhteys on hyvin samansuuntainen. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat useimmiten suorittamaan suoraan kandidaatin ja maisterin tutkintoa, kun puolestaan matalammin koulutettujen vanhempien lapset kulkevat useammin epätyypillistä koulutuspolkua pitkin ja hakeutuvat suorittamaan pelkästään maisterin tutkintoa vanhemmalla iällä. Vaikka tutkimustulokset puoltavat koulutuksellista periytyvyyttä, tulee kuitenkin huomata, että samaan aikaan ne todentavat sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuutta myöhemmässä elämänvaiheessa maisteriopintoihin hakeutuvien opiskelijoiden kohdalla. Tutkielman tuloksia tarkasteltaessa huomionarvoista on se, että sosiaalityön opiskelijoilla on muuta väestöä useammin kokemusta sosiaalityön asiakkuudesta ja että omalla sosiaalityön asiakkuudella ja valintaväylällä todettiin olevan merkittävä tilastollinen yhteys (p < 0,001).
Tämän tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalityön opiskelijat tulevat hyvin erilaisista taustoista käsin, kantaen hyvin erilaisia elämänhistorioita mukanaan, joka tulisi nähdä alan rikkautena ja mahdollisuutena. Kuitenkin nykyinen koulutuspolitiikka, kuten aikuiskoulutustuen lakkauttaminen (HE 8/2024), voidaan nähdä uhkana sosiaaliselle liikkuvuudelle, alan veto- ja pitovoimalle sekä alan monimuotoisuudelle. Tulevaisuudessa sosiaalityön yliopistokoulutuksessa olisi tärkeää kiinnittää vielä enemmän huomiota opiskelijoiden resielienssin vahvistamiseen, oman henkilöhistorian ja sen mukanaan tuomien vaikutusten ymmärtämiseen, jotta opiskelijat saavat opintojen aikana mahdollisimman hyvät eväät vahvan ammatillisen identiteetin rakentamiseen.