Kaupallisissa sydäninfarktidiagnostisissa testeissä käytettävät leimateknologiat

Abstract

Sydäninfarkti on hengenvaarallinen tila ja maailmanlaajuisesti sydän- ja verisuonitautien yleisin kuolinsyy. Sydäninfarkti määritellään sydänlihassolujen nekroosiksi eli solukuolemaksi, joka on seurausta pitkittyneestä sydämen hapenpuutteesta. Varhainen ja tarkka diagnosointi on ratkaisevaa potilaan selviytymisen kannalta. Sydänbiomarkkerien ja erityisesti troponiinien mittaamisesta on tullut yleisesti käytössä oleva menetelmä, koska ne vapautuvat verenkiertoon nopeasti sydänlihassolujen vaurioitumisen seurauksena. Troponiinien mittaamiseen käytettävät laboratoriotestit perustuvat pääosin immunomäärityksiin, joiden herkkyys riippuu merkittävästi käytössä olevasta leimateknologiasta. Leima mahdollistaa analyytin sitoutumisen havaitsemisen mitattavana signaalina. Mitä herkempi leima on, sitä pienempiä määriä analyyttia on mahdollista havaita. Koska troponiinimääritysten on oltava erityisen herkkiä, leimalla on keskeinen merkitys testin toiminnalle. Tässä työssä tarkastellaan kaupallisissa sydäninfarktidiagnostisissa testeissä käytettäviä leimateknologioita, joita ovat kemiluminesoivat, elektrokemiluminesoivat sekä fluoresoivat leimat. Työssä esitellään leimojen keskeiset ominaisuudet ja erot sekä niiden merkitys signaalin muodostamisessa. Lisäksi esitellään kaupallisia toimijoita, jotka hyödyntävät näitä leimateknologioita immunomäärityksiin perustuvissa herkissä troponiinitesteissään. Lopuksi tarkastellaan kehittyviä leimateknologioita, joita ovat muun muassa nanopohjaiset leimat. Leimateknologioiden kehittäminen ja soveltaminen mahdollistavat yhä herkemmät ja nopeammat määritykset. Tämä puolestaan mahdollistaa nopean diagnosoinnin ja edelleen paremman ennusteen potilaalle.