“Rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi kaikkialla maailmassa” : Kriisinhallinta retorisena ja poliittisena kysymyksenä Suomen eduskuntapuheissa 2000–2010

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kriisinhallintaa retorisena ja poliittisena kysymyksenä Suomen eduskuntapuheissa vuosina 2000–2010. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kriisinhallintaa perusteltiin, millaisia arvoja ja merkityksiä siihen liitettiin, ja miten sen kautta rakennettiin kuvaa Suomesta kansainvälisenä toimijana. Aineistona toimivat eduskunnan täysistuntokeskustelut sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot kyseiseltä aikajaksolta. Tutkimusmenetelmänä on retorinen kehysanalyysi, jonka avulla tunnistettiin neljä keskeistä tulkintakehystä: vastuunkannon ja moraalisen oikeutuksen kehys, harkinnan ja suvereniteetin kehys, uskottavuuden ja aktiivisen toimijuuden kehys sekä poliittisen identiteetin kehys. Tutkimus osoittaa, että kriisinhallintapuhe toimi eduskunnassa areenana, jossa neuvoteltiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta identiteetistä. Puolueet rakensivat kriisinhallinnan kautta kuvaa Suomesta vastuullisena, arvopohjaisena ja uskottavana toimijana, mutta erosivat siinä, miten ne painottivat moraalista velvoitetta, harkintaa, kansallista etua ja kansainvälistä sitoutumista. Kokonaisuudessaan kriisinhallinta näyttäytyi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jännitteisenä konsensuksena. Se näyttäytyi poliittisena tasapainoiluna, jossa arvot, harkinta ja realismi kietoutuivat yhteen. Tutkimus tarjoaa uuden näkökulman siihen, miten poliittinen puhe tuottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja miten pienen valtion toimijuus rakentuu arvojen, legitimiteetin ja poliittisen uskottavuuden varaan.

This Master’s thesis examines crisis management as a rhetorical and political issue in Finnish parliamentary speeches between 2000 and 2010. The aim of the study is to analyse how crisis management was justified, what kinds of values and meanings were attached to it, and how it was used to construct an image of Finland as an international actor.

The research material consists of plenary debates of the Finnish Parliament as well as Government Reports on security and defence policy from the period in question. The methodological approach is rhetorical frame analysis, through which four key interpretive frames were identified: the frame of responsibility and moral justification, the frame of deliberation and sovereignty, the frame of credibility and active agency, and the frame of political identity.

The study demonstrates that crisis management discourse functioned in Parliament as an arena in which Finland’s foreign and security policy identity was negotiated. Through crisis management, political parties constructed an image of Finland as a responsible, value-based, and credible actor, while differing in how they emphasised moral obligation, deliberation, national interest, and international commitment.

Overall, during the first decade of the 2000s, crisis management appeared as a form of contested consensus. It manifested as political balancing in which values, deliberation, and realism were intertwined. The study offers a new perspective on how political speech produces foreign and security policy, and how the agency of a small state is constructed through values, legitimacy, and political credibility.