Peruskoulun seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten ymmärrys biodiversiteetistä ja suhtautuminen siihen sekä kasvilajintuntemus

Abstract

Biodiversiteetti on nykyään opetussuunnitelmissa korostettu teema. Vaikka aiheesta puhutaan muuallakin arjessa paljon, on tutkimuksissa todettu puutteellista ymmärrystä biodiversiteetistä ja sen merkityksestä. Vastaavasti lajintuntemus on huonoa. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella lajintuntemus olisi kuitenkin yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat ymmärrykseen biodiversiteetistä ja kiinnostukseen sitä kohtaan. Lajintuntemus on pohja laajemmalle ymmärrykselle, onhan lajikirjo yksi biodiversiteetin kolmesta osa-alueesta. Tutkimuksessani pyrinkin selvittämään, kuinka peruskoulun seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset ymmärtävät biodiversiteetin, suhtautuvat siihen ja millainen kasvilajintuntemuksen taso heillä on. Tavoitteena on myös verrata, kuinka oppilaille järjestetty maasto-opetusretki vaikuttaa osaamiseen ja asenteisiin. Tutkimus tehtiin Porin kaupungin ympäristökasvatushankkeen ”Luontosuhteen syventäminen – ympäristökasvatusta maankohoamisrannikolla” tiimoilta. Tutkimusaineistoni keräsin sähköisellä kyselyllä, jonka 7.- ja 8.-luokkalaiset retkeläiset ja kontrollina retkelle osallistumattomat oppilaat täyttivät. Vastauksia kertyi yhteensä 224. Analyysit tein tilastollisesti ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulosteni mukaan ymmärrys biodiversiteetistä on puutteellista, ja se mielletään useimmiten lajien monimuotoisuudeksi. Vastaavasti lajintuntemus on heikkoa, sillä kasvilajeista tunnistettiin keskimäärin noin puolet. Maastoretki kuitenkin kehitti lajintuntemusta. Retkellä olleet tunnistivat keskimäärin 5,8 lajia ja kontrollioppilaat 4,8 lajia kymmenestä. Retkeläiset tunnistivat paremmin hieman vieraampia kasvilajeja, kuten tyrnin ja tervalepän. Nuoret suhtautuvat myönteisesti biodiversiteettiin, mutta tuloksissa korostuu epävarmuutta aiheen merkityksestä oikeassa arjessa, oppikirjojen ulkopuolella. Tuloksiini perustuen tulisi parantaa nuorten lajintuntemusta, jotta ymmärrys ja kiinnostus biodiversiteettiä kohtaan kehittyisi ja tulevaisuuden kuluttajat osaisivat tehdä ympäristömme kannalta kestäviä valintoja. Jo lyhyetkin maastoretket voivat syventää luontosuhdetta lähiluontoon. Opetuksessa tulisi saada nuoret oivaltamaan biodiversiteetin henkilökohtainen merkitys. Jatkossa olisi antoisaa tutkia eroja vanhempiin sukupolviin, ja kuinka esimerkiksi sosiaalinen media vaikuttaa osaamiseen ja asenteisiin. Koska opettajat kokevat maasto-opetuksen usein haastavaksi, olisi myös hyvä saada lisää tietoa koulun ulkopuolisen tahon mahdollisuudesta maasto-opetuksen lisääjänä.