Vastasyntyneiden kuulonseulontojen toteutuminen TYKS:ssä 2007–2008
Mäkinen, Lauri (2026-03-09)
Vastasyntyneiden kuulonseulontojen toteutuminen TYKS:ssä 2007–2008
(09.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032022250
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032022250
Tiivistelmä
Vastasyntyneiden kuulonseulonnat ovat levinneet laajamittaiseen käyttöön länsimaissa 2000-luvun alussa. Niiden on osoitettu olevan kustannustehokkaita keinoja kuulovikojen varhaisessa diagnostiikassa, joka on lapsen kehityksen kannalta merkittävä tekijä. Kuulovikojen varhainen diagnoosi mahdollistaa lapsen hoidon ja kuntouttamisen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin lapsi pystyy kehittymään ikäluokkaa vastaavalla tasolla kielellisesti, sosiaalisesti ja kognitiivisesti. Seulontakäytännöt ovat kehittyneet vuosien varrella ja pohjautuvat tällä hetkellä pääosin otoakustiset emissiot (OAE) ja aivorunkovaste (ABR) -tekniikoihin.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vastasyntyneiden kuulonseulontojen kattavuutta, tarkkuutta ja tuloksia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Lisäksi yritimme etsiä mahdollisia ongelmakohtia seulontakäytännöissä ja kirjauksissa potilaskertomusteksteistä. Selvitimme tutkimusaineistosta, miten seulontatulokset oli merkitty potilaskertomuksiin, oliko korvakohtaisia tuloksia saatavilla ja miten ne suhteutuvat nykyisiin kansainvälisiin suosituksiin. Tutkimme myös, kuinka monella vastasyntyneellä todettiin kuulovika ja mikä heidän kuulonseulontatuloksensa oli.
Tutkimusaineistona käytettiin otosta Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) 2007-2008 syntyneistä lapsista (n=1603). Aineistosta rajattiin pois lasten teho-osastolle päätyneet lapset ja muissa Varsinais-Suomen synnytyssairaaloissa syntyneet lapset. Potilasasiakirjoista kerättiin lapsien perustiedot: sukupuoli, raskausviikot, kotipaikka, mahdollinen monikkoraskaus, syntymäpituus, syntymäpaino ja päänympärys syntyessä. Itse kuulontutkimusten osalta kerättiin tiedot tehtyjen OAE-seulojen korvakohtaisista lukumäärästä ja tuloksista (läpäisee/ei läpäise). Lisäksi keräsimme tiedot mahdollisista ABR-jatkotutkimuksista samalla periaatteella. Lapsilta, joilla oli tehty myöhemmin TYKS:n kuuloklinikalla kuulontutkimuksia, kerättiin myös niiden tulokset.
Vastasyntyneiden kuulonseulontojen kattavuus oli 100 % tutkimuspopulaatiossa. Kuuloseulan reputti 38 henkilöä eli noin 2,4 % koko tutkimuspopulaatiosta. Kuuloseulan reputtaneilla synnynnäisiä kuulovikoja oli 2 henkilöllä eli noin 5,3 % reputtaneista. Heillä myös OAE- ja ABR-tutkimukset olivat poikkeavat. Tämän aineiston perusteella synnynnäisten kuulovikojen prevalenssi oli noin 1,25 tuhatta henkilöä kohti, mikä vastaa kansainvälisissä julkaisuissa esiintyviä lukuja. OAE-seulojen korvakohtaisia tietoja oli vain lukumäärän osalta 27 %:lla lapsista ja seulontatulosten osalta 26 % lapsista. ABR-tutkimusten korvakohtaisia tuloksia oli saatavilla lukumäärän osalta 67 % ja tutkimustulosten osalta 82 %.
Seulontojen kattavuus oli tutkimuspopulaatiossa 100 % ja kaikki synnynnäiset kuuloviat jäivät kiinni seulonnoissa. Seulonta oli herkkää, mutta tarkkuus oli väärien positiivisten takia hieman matalampi. Korvakohtaisten tulosten ilmoittamisessa oli puutteita ja niitä oli saatavilla vain pieneltä osalta tutkimuspopulaatiota. Lisäksi potilastietojärjestelmän kirjauksissa oli merkittäviä eroja henkilöiden välillä, jotka aiheuttavat haasteita tulosten tulkinnassa. Tämä aiheuttaa haasteita myös potilasturvallisuudessa ja potilaan oikeusturvassa. Tutkimus olisi hyvä toistaa tuoreemmalla populaatiolla, jotta nähdään, onko kehitystä tai muutosta tapahtunut vuodesta 2007.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vastasyntyneiden kuulonseulontojen kattavuutta, tarkkuutta ja tuloksia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Lisäksi yritimme etsiä mahdollisia ongelmakohtia seulontakäytännöissä ja kirjauksissa potilaskertomusteksteistä. Selvitimme tutkimusaineistosta, miten seulontatulokset oli merkitty potilaskertomuksiin, oliko korvakohtaisia tuloksia saatavilla ja miten ne suhteutuvat nykyisiin kansainvälisiin suosituksiin. Tutkimme myös, kuinka monella vastasyntyneellä todettiin kuulovika ja mikä heidän kuulonseulontatuloksensa oli.
Tutkimusaineistona käytettiin otosta Turun Yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) 2007-2008 syntyneistä lapsista (n=1603). Aineistosta rajattiin pois lasten teho-osastolle päätyneet lapset ja muissa Varsinais-Suomen synnytyssairaaloissa syntyneet lapset. Potilasasiakirjoista kerättiin lapsien perustiedot: sukupuoli, raskausviikot, kotipaikka, mahdollinen monikkoraskaus, syntymäpituus, syntymäpaino ja päänympärys syntyessä. Itse kuulontutkimusten osalta kerättiin tiedot tehtyjen OAE-seulojen korvakohtaisista lukumäärästä ja tuloksista (läpäisee/ei läpäise). Lisäksi keräsimme tiedot mahdollisista ABR-jatkotutkimuksista samalla periaatteella. Lapsilta, joilla oli tehty myöhemmin TYKS:n kuuloklinikalla kuulontutkimuksia, kerättiin myös niiden tulokset.
Vastasyntyneiden kuulonseulontojen kattavuus oli 100 % tutkimuspopulaatiossa. Kuuloseulan reputti 38 henkilöä eli noin 2,4 % koko tutkimuspopulaatiosta. Kuuloseulan reputtaneilla synnynnäisiä kuulovikoja oli 2 henkilöllä eli noin 5,3 % reputtaneista. Heillä myös OAE- ja ABR-tutkimukset olivat poikkeavat. Tämän aineiston perusteella synnynnäisten kuulovikojen prevalenssi oli noin 1,25 tuhatta henkilöä kohti, mikä vastaa kansainvälisissä julkaisuissa esiintyviä lukuja. OAE-seulojen korvakohtaisia tietoja oli vain lukumäärän osalta 27 %:lla lapsista ja seulontatulosten osalta 26 % lapsista. ABR-tutkimusten korvakohtaisia tuloksia oli saatavilla lukumäärän osalta 67 % ja tutkimustulosten osalta 82 %.
Seulontojen kattavuus oli tutkimuspopulaatiossa 100 % ja kaikki synnynnäiset kuuloviat jäivät kiinni seulonnoissa. Seulonta oli herkkää, mutta tarkkuus oli väärien positiivisten takia hieman matalampi. Korvakohtaisten tulosten ilmoittamisessa oli puutteita ja niitä oli saatavilla vain pieneltä osalta tutkimuspopulaatiota. Lisäksi potilastietojärjestelmän kirjauksissa oli merkittäviä eroja henkilöiden välillä, jotka aiheuttavat haasteita tulosten tulkinnassa. Tämä aiheuttaa haasteita myös potilasturvallisuudessa ja potilaan oikeusturvassa. Tutkimus olisi hyvä toistaa tuoreemmalla populaatiolla, jotta nähdään, onko kehitystä tai muutosta tapahtunut vuodesta 2007.