Vapauden ja kahlitsemisen dikotomia Siiri Enorannan teoksessa Keuhkopuiden uni
Hänninen, Vilma (2026-03-16)
Vapauden ja kahlitsemisen dikotomia Siiri Enorannan teoksessa Keuhkopuiden uni
(16.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032022197
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032022197
Tiivistelmä
Tutkielmani tarkastelee Siiri Enorannan romaania Keuhkopuiden uni (2024) ekofeministisestä näkökulmasta. Lähestyn teoksessa esiintyviä vapauden ja kahlitsemisen dikotomioita sekä teemoja siten, että huomioin fantasiakirjallisuuden mytologisen pohjan ja Enorannan romaanin yhteiskunnalliset aspektit. Kysyn siis, minkälaisia dikotomioita teos esittää ja purkaa.
Teeman käsitteen avulla lähestyn vapautta ja määrittelen sen poliittisista lähtökohdista, jossa käytän hyödykseni Eerik Lagerspetzin (2017) poliittista vapautta laajentavaa artikkelia. Dikotomioita ja vapauden käsityksiä määrittelen myös henkilöhahmojen omien näkemysten kautta yhdistäen sen Katharina Barben (2001) dikotomian määritelmiin. Lisäksi näen Enorannan teoksen myös mytopoeettisena tieteisfantasiana. Yhdistän sen täten myös lukijan realiteettiin tuomalla yhteiskunnallisia aspekteja lähemmäs lukijaa muun muassa homo sapiens -lajin historiasta käsin. Lajin historia myös kuvaa teoksen luomaa rakennelmaa ihmisen luontosuhteen murtumisesta. Laajennan Enorannan tuotannosta tehtyä tutkimusta mytologiseen ekofeministiseen tutkimukseen niin, että tuon tutkimuksen kentälle luontosuhdetta ja monimuotoisista henkilöhahmoja käsittelevän teoksen.
Dikotomioiden avulla osoitan, että yhteiskunnan pohjimmaiset dualismit rajoittavat yksilön aitoa vapautta. Toisaalta vapaus ja kahlitseminen eivät tutkielmassani muotoudu täysin erillisiksi osioiksi, vaan näkemykseni mukaan ne myös lomittuvat muodostaen haarautuvan oksaston metaforan. Nämä yhteiskunnan raamit ja vapauden rajoitukset teoksen homo arboris -lajin yhteiskunnassa toisentavat tulkintani valossa homo sapiens -lajin historiaa, yhteiskunnan muotoutumista ja luontosuhteen murtumista. Tutkielmani osoittaa, että yksilön motiivien itsekkyys ja yhteisen hyvän tavoittelu voivat sekoittua toisiinsa, jolloin vallankäytön oikeutukset katoavat moraalikysymysten sekaan.
Teeman käsitteen avulla lähestyn vapautta ja määrittelen sen poliittisista lähtökohdista, jossa käytän hyödykseni Eerik Lagerspetzin (2017) poliittista vapautta laajentavaa artikkelia. Dikotomioita ja vapauden käsityksiä määrittelen myös henkilöhahmojen omien näkemysten kautta yhdistäen sen Katharina Barben (2001) dikotomian määritelmiin. Lisäksi näen Enorannan teoksen myös mytopoeettisena tieteisfantasiana. Yhdistän sen täten myös lukijan realiteettiin tuomalla yhteiskunnallisia aspekteja lähemmäs lukijaa muun muassa homo sapiens -lajin historiasta käsin. Lajin historia myös kuvaa teoksen luomaa rakennelmaa ihmisen luontosuhteen murtumisesta. Laajennan Enorannan tuotannosta tehtyä tutkimusta mytologiseen ekofeministiseen tutkimukseen niin, että tuon tutkimuksen kentälle luontosuhdetta ja monimuotoisista henkilöhahmoja käsittelevän teoksen.
Dikotomioiden avulla osoitan, että yhteiskunnan pohjimmaiset dualismit rajoittavat yksilön aitoa vapautta. Toisaalta vapaus ja kahlitseminen eivät tutkielmassani muotoudu täysin erillisiksi osioiksi, vaan näkemykseni mukaan ne myös lomittuvat muodostaen haarautuvan oksaston metaforan. Nämä yhteiskunnan raamit ja vapauden rajoitukset teoksen homo arboris -lajin yhteiskunnassa toisentavat tulkintani valossa homo sapiens -lajin historiaa, yhteiskunnan muotoutumista ja luontosuhteen murtumista. Tutkielmani osoittaa, että yksilön motiivien itsekkyys ja yhteisen hyvän tavoittelu voivat sekoittua toisiinsa, jolloin vallankäytön oikeutukset katoavat moraalikysymysten sekaan.