Sairaanhoitajien kollegiaalisuus : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
Lundell, Mila (2026-03-18)
Sairaanhoitajien kollegiaalisuus : Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
(18.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723737
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723737
Tiivistelmä
Sairaanhoitajien kollegiaalisuus on merkityksellistä niin hoitotyön, sairaanhoitajien yhtenäisyyden kuin heidän yhteiskunnallisen asemansa sekä kokemuksensa työstänsä kannalta. Se on kuitenkin verrattain vain vähän tutkittu aihe, josta on syytä saada lisää tietoa. Tämän kandidaatintutkielman tarkoitus on kuvata, mitä sairaanhoitajien kollegiaalisuudella tarkoitetaan. Tutkielman tavoitteena on saada lisää ajantasaista tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Tutkielma on osa Turun yliopiston hoitotieteenlaitoksella olevaa tutkimuskokonaisuutta, joka kohdistuu kollegiaalisuuteen.
Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin eri hoito- ja lähitieteenalojen tietokannoista sekä monitieteellistä tietokannoista. Tutkielmaan valitut tietokannat olivat PubMed, CINAHL, Scopus, Web of Science, Eric, PsycINFO ja Sociology Source Ultimate. Lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän (n =7) alkuperäistutkimusta tietokannoista. Aineisto analysoitiin erittelemällä.
Tämän tutkielman tulokset muodostivat kolme teemaa, jotka olivat sairaanhoitajien kollegiaalisuus voimavarana, sairaanhoitajien kollegiaalisuus koronaepidemia-aikana sekä sairaanhoitajien kollegiaalisuus päätöksenteossa ja konsultoinnissa. Sairaanhoitajien kollegiaalisuus auttoi vaikeissa entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa. Sitä pidettiin osana päätöksentekoa ja konsultointia. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuden koettiin sekä vahvistuvan että toisaalta heikentyvän pandemian aikana.
Johtopäätöksenä on, että sairaanhoitajien kollegiaalisuus on voimavara, jonka merkitys korostuu haasteita ja muutoksia kohdatessa. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuteen liittyy vuorovaikutus, yhtenäisyys sekä sitoutuneisuus työhön. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuteen, yhtenäisyyteen sekä vuorovaikutukseen tulee panostaa esimerkiksi mahdollistamalla yhteiset internet-tapaamiset, vertaistuki sekä konsultointi työyhteisössä. Näin voidaan vahvistaa kriisejä ja muutoksia kestävää hoitotyötä sekä sairaanhoitajien sitoutumista työpaikkaansa. Aiheesta tarvitaan jatkotutkimusta. Jatkotutkimusehdotukseksi muodostui sairaanhoitajien kollegiaalisuuden tarkasteleminen esihenkilötyön, potilaiden sekä erilaisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Lisäksi mielenkiintoista olisi nähdä, onko ammattikuntien välisen ja intraprofessionaalisen kollegiaalisuuden välillä yhteyttä.
Tämä kandidaatintutkielma toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto kerättiin eri hoito- ja lähitieteenalojen tietokannoista sekä monitieteellistä tietokannoista. Tutkielmaan valitut tietokannat olivat PubMed, CINAHL, Scopus, Web of Science, Eric, PsycINFO ja Sociology Source Ultimate. Lopulliseen aineistoon valikoitui seitsemän (n =7) alkuperäistutkimusta tietokannoista. Aineisto analysoitiin erittelemällä.
Tämän tutkielman tulokset muodostivat kolme teemaa, jotka olivat sairaanhoitajien kollegiaalisuus voimavarana, sairaanhoitajien kollegiaalisuus koronaepidemia-aikana sekä sairaanhoitajien kollegiaalisuus päätöksenteossa ja konsultoinnissa. Sairaanhoitajien kollegiaalisuus auttoi vaikeissa entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa. Sitä pidettiin osana päätöksentekoa ja konsultointia. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuden koettiin sekä vahvistuvan että toisaalta heikentyvän pandemian aikana.
Johtopäätöksenä on, että sairaanhoitajien kollegiaalisuus on voimavara, jonka merkitys korostuu haasteita ja muutoksia kohdatessa. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuteen liittyy vuorovaikutus, yhtenäisyys sekä sitoutuneisuus työhön. Sairaanhoitajien kollegiaalisuuteen, yhtenäisyyteen sekä vuorovaikutukseen tulee panostaa esimerkiksi mahdollistamalla yhteiset internet-tapaamiset, vertaistuki sekä konsultointi työyhteisössä. Näin voidaan vahvistaa kriisejä ja muutoksia kestävää hoitotyötä sekä sairaanhoitajien sitoutumista työpaikkaansa. Aiheesta tarvitaan jatkotutkimusta. Jatkotutkimusehdotukseksi muodostui sairaanhoitajien kollegiaalisuuden tarkasteleminen esihenkilötyön, potilaiden sekä erilaisten kriisitilanteiden näkökulmasta. Lisäksi mielenkiintoista olisi nähdä, onko ammattikuntien välisen ja intraprofessionaalisen kollegiaalisuuden välillä yhteyttä.