Moniammatillinen yhteistyö ADHD-oireisen oppilaan tukemisessa
Ruoho, Sofia; Hellqvist, Peppi (2026-02-16)
Moniammatillinen yhteistyö ADHD-oireisen oppilaan tukemisessa
(16.02.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723593
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723593
Tiivistelmä
AADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jonka ydinoireisiin kuuluu tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus. Koulussa toteutettavat tukitoimet ovat ADHD:n tukemisessa avainasemassa. Komorbiteetin aiheuttamien haasteiden vuoksi on tärkeää, että hoitoon ja tukeen osallistuu moniammatillinen tiimi, jolloin pysytään hyödyntämään yhä useamman ammattilaisen asiantuntemusta. Moniammatillisuudella viitataan tilanteeseen, jossa yhteistyö ylittää eri organisaatioiden ja tiedonalojen välisiä rajoja.
Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkasteltiin ADHD-oireisen oppilaan tueksi toteutettavaa moniammatillista yhteistyötä. Aihetta lähestyttiin eri toimijoiden roolien sekä yhteistyön toimintatapojen kautta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia moniammatillista yhteistyötä edistäviä ja haastavia tekijöitä sekä kehityskohteita toimijat tunnistavat. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Osallistujat koostuivat kymmenestä eri toimijasta seuraavasti: kaksi luokanopettajaa, kaksi erityisopettajaa, kaksi koulukuraattoria, kaksi koulupsykologia ja kaksi ADHD-oireisen lapsen vanhempaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luokanopettajalla on keskeinen rooli ADHD-oireisen oppilaan ympärillä toteutettavassa moniammatillisessa yhteistyössä. Myös vanhempien rooli nähtiin merkittävänä. Haastatellut toimijat kertoivat hyödyntäneensä moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi eniten erilaisia palavereja ja tapaamisia. Myös soittelut/viestittelyt, konsultaatiot sekä moniammatilliset ryhmät nostettiin esille.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurimpana moniammatillista yhteistyötä edistävänä tekijänä nähtiin toimiva kodin ja koulun välinen yhteistyö. Lisäksi toimijoiden pysyvyyden, ammattitaitoisen luokanopettajan sekä sujuvan viestinnän nähtiin olevan keskeisiä yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Haastatellut toimijat näkivät tiedonkulun ongelmat keskeisenä moniammatillista yhteistyötä haastavana tekijänä. Lisäksi epäselkeät roolit, resurssien puute, kommunikaation vaikeudet, haasteet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä sekä heikko tietämys ja kielteiset asenteet mainittiin haastavina tekijöinä. Tiedonkulun ongelmat mainittiin myös keskeisimpänä yhteistyön kehityskohteena. Lisäksi kehitysehdotuksiksi nousi yhteisten tapaamisten mahdollistaminen, selkeiden toimintalinjojen muodostaminen, koulutuksen ja osaamisen lisääminen, kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen sekä tuen velvoittavuuden lisääminen.
Tulokset mahdollistavat moniammatillisen yhteistyön rakenteiden ja kehityskohteiden tarkastelun. Tulosten pohjalta voidaan nähdä, että luokanopettajan roolia ja vastuuta pidetään keskeisenä. Myös vanhempien rooli nähtiin merkittävänä muiden toimijoiden puolesta, kun taas vanhemmat eivät itse kokeneet olevansa osa yhteistyötä. Eri toimijoiden roolit nähtiin toisistaan eroavina, mutta niissä ilmeni myös joitakin päällekkäisyyksiä. Lisäksi tuloksien pohjalta voidaan todeta, että samat tekijät mainittiin niin yhteistyötä edistävinä kuin haastavinakin tekijöinä, jolloin näiden voidaan nähdä olevan moniammatillisen yhteistyön avaintekijöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää moniammatillisen yhteistyön sekä koulutusohjelmien kehittämiseen. ADHD is a neurodevelopmental disorder characterized by persistent patterns of inattention, impulsivity, and hyperactivity. School-based support measures play a pivotal role in the provision of assistance for students with ADHD. Due to the challenges associated with comorbidity, it is essential that treatment and support are delivered by a multidisciplinary team, thereby enabling the integration of expertise from a range of professionals. Multidisciplinary collaboration refers to cooperation that transcends organizational and disciplinary boundaries.
This Master’s thesis examined multidisciplinary collaboration implemented to support a student exhibiting ADHD symptoms. The topic was approached through an analysis of the roles of different actors and the operational practices of collaboration. In addition, the study aimed to identify factors that promote and hinder multidisciplinary collaboration, as well as areas in need of development, as perceived by the participants. The study was conducted using a qualitative research methodology, and the data were collected through semi-structured thematic interviews. The participants consisted of ten actors: two class teachers, two special education teachers, two school social workers, two school psychologists, and two parents of a child with ADHD symptoms.
The findings indicated that the class teacher plays a central role in multidisciplinary collaboration surrounding a student with ADHD symptoms. The role of parents was also considered significant. The interviewees reported that various meetings and conferences were the most commonly utilized forms of collaboration. Phone calls and message exchange, consultations, and multidisciplinary working groups were also highlighted. The results demonstrated that effective home–school collaboration was perceived as the most important factor promoting multidisciplinary cooperation. Furthermore, staff continuity, a professionally competent class teacher, and effective communication were identified as key facilitating factors. Problems related to information flow were perceived as the primary challenge to multidisciplinary collaboration. Additional hindering factors included unclear roles, limited resources, communication difficulties, challenges in home–school collaboration, insufficient knowledge, and negative attitudes. Issues in information flow were also identified as the most significant area for development. Other suggested areas for improvement included enabling joint meetings, establishing clear operational guidelines, enhancing education and professional competence, developing home–school collaboration, and strengthening the binding nature of support measures.
The findings enable a critical examination of the structures and developmental needs of multidisciplinary collaboration. Based on the results, the role and responsibility of the class teacher were considered central. Although other actors viewed parents as significant contributors to collaboration, parents themselves did not perceive that they were actively included in the process. The roles of different actors were seen as distinct, yet some overlap was identified. Furthermore, the same factors were described as both promoting and hindering collaboration, suggesting that these elements may constitute key determinants of effective multidisciplinary cooperation. The findings may be utilized in the development of multidisciplinary practices and teacher education programs.
Tässä pro gradu- tutkielmassa tarkasteltiin ADHD-oireisen oppilaan tueksi toteutettavaa moniammatillista yhteistyötä. Aihetta lähestyttiin eri toimijoiden roolien sekä yhteistyön toimintatapojen kautta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia moniammatillista yhteistyötä edistäviä ja haastavia tekijöitä sekä kehityskohteita toimijat tunnistavat. Tutkimus toteutetaan kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Osallistujat koostuivat kymmenestä eri toimijasta seuraavasti: kaksi luokanopettajaa, kaksi erityisopettajaa, kaksi koulukuraattoria, kaksi koulupsykologia ja kaksi ADHD-oireisen lapsen vanhempaa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luokanopettajalla on keskeinen rooli ADHD-oireisen oppilaan ympärillä toteutettavassa moniammatillisessa yhteistyössä. Myös vanhempien rooli nähtiin merkittävänä. Haastatellut toimijat kertoivat hyödyntäneensä moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi eniten erilaisia palavereja ja tapaamisia. Myös soittelut/viestittelyt, konsultaatiot sekä moniammatilliset ryhmät nostettiin esille.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suurimpana moniammatillista yhteistyötä edistävänä tekijänä nähtiin toimiva kodin ja koulun välinen yhteistyö. Lisäksi toimijoiden pysyvyyden, ammattitaitoisen luokanopettajan sekä sujuvan viestinnän nähtiin olevan keskeisiä yhteistyötä edistäviä tekijöitä. Haastatellut toimijat näkivät tiedonkulun ongelmat keskeisenä moniammatillista yhteistyötä haastavana tekijänä. Lisäksi epäselkeät roolit, resurssien puute, kommunikaation vaikeudet, haasteet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä sekä heikko tietämys ja kielteiset asenteet mainittiin haastavina tekijöinä. Tiedonkulun ongelmat mainittiin myös keskeisimpänä yhteistyön kehityskohteena. Lisäksi kehitysehdotuksiksi nousi yhteisten tapaamisten mahdollistaminen, selkeiden toimintalinjojen muodostaminen, koulutuksen ja osaamisen lisääminen, kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen sekä tuen velvoittavuuden lisääminen.
Tulokset mahdollistavat moniammatillisen yhteistyön rakenteiden ja kehityskohteiden tarkastelun. Tulosten pohjalta voidaan nähdä, että luokanopettajan roolia ja vastuuta pidetään keskeisenä. Myös vanhempien rooli nähtiin merkittävänä muiden toimijoiden puolesta, kun taas vanhemmat eivät itse kokeneet olevansa osa yhteistyötä. Eri toimijoiden roolit nähtiin toisistaan eroavina, mutta niissä ilmeni myös joitakin päällekkäisyyksiä. Lisäksi tuloksien pohjalta voidaan todeta, että samat tekijät mainittiin niin yhteistyötä edistävinä kuin haastavinakin tekijöinä, jolloin näiden voidaan nähdä olevan moniammatillisen yhteistyön avaintekijöitä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää moniammatillisen yhteistyön sekä koulutusohjelmien kehittämiseen.
This Master’s thesis examined multidisciplinary collaboration implemented to support a student exhibiting ADHD symptoms. The topic was approached through an analysis of the roles of different actors and the operational practices of collaboration. In addition, the study aimed to identify factors that promote and hinder multidisciplinary collaboration, as well as areas in need of development, as perceived by the participants. The study was conducted using a qualitative research methodology, and the data were collected through semi-structured thematic interviews. The participants consisted of ten actors: two class teachers, two special education teachers, two school social workers, two school psychologists, and two parents of a child with ADHD symptoms.
The findings indicated that the class teacher plays a central role in multidisciplinary collaboration surrounding a student with ADHD symptoms. The role of parents was also considered significant. The interviewees reported that various meetings and conferences were the most commonly utilized forms of collaboration. Phone calls and message exchange, consultations, and multidisciplinary working groups were also highlighted. The results demonstrated that effective home–school collaboration was perceived as the most important factor promoting multidisciplinary cooperation. Furthermore, staff continuity, a professionally competent class teacher, and effective communication were identified as key facilitating factors. Problems related to information flow were perceived as the primary challenge to multidisciplinary collaboration. Additional hindering factors included unclear roles, limited resources, communication difficulties, challenges in home–school collaboration, insufficient knowledge, and negative attitudes. Issues in information flow were also identified as the most significant area for development. Other suggested areas for improvement included enabling joint meetings, establishing clear operational guidelines, enhancing education and professional competence, developing home–school collaboration, and strengthening the binding nature of support measures.
The findings enable a critical examination of the structures and developmental needs of multidisciplinary collaboration. Based on the results, the role and responsibility of the class teacher were considered central. Although other actors viewed parents as significant contributors to collaboration, parents themselves did not perceive that they were actively included in the process. The roles of different actors were seen as distinct, yet some overlap was identified. Furthermore, the same factors were described as both promoting and hindering collaboration, suggesting that these elements may constitute key determinants of effective multidisciplinary cooperation. The findings may be utilized in the development of multidisciplinary practices and teacher education programs.