Suun herpesvirusten ja HPV16-infektion dynamiikka ja keskinäinen yhteys pariskunnilla
Hovi, Tilda (2026-03-18)
Suun herpesvirusten ja HPV16-infektion dynamiikka ja keskinäinen yhteys pariskunnilla
(18.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026032723634
Tiivistelmä
Korkean riskin papilloomavirusten (high-risk human papillomavirus; HR-HPV) onkogeeninen merkitys tunnetaan pään ja kaulan alueen syöpien, erityisesti nielun alueen levyepiteelikarsinooman (oropharyngeal squamous cell carcinoma, OPSCC), synnyssä. HPV:n aiheuttamat solumuutokset ja syövät kehittyvät yleensä pitkäkestoisista infektioista, yleisimmin virustyypin 16 ja seuraavaksi yleisimmin tyypin 18 infektioista. HPV:n ohella myös muut virukset, kuten herpesvirukset (human herpes virus; HHV), tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön lisäksi, voivat olla merkittävä tekijä nielun alueen syövän kehityksessä. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella suun pitkittyneen HPV16-infektion ja samanaikaisesti todettavien suun herpesviruslöydösten välistä yhteyttä terveillä suomalaisilla pareilla.
Tutkimuksessa oli mukana 41 naista ja 34 miestä (32 paria) suomalaisesta perhekohortista. Osallistujilta kerättiin suun limakalvon harjausnäytteet ja stimuloidut kokonaissylkinäytteet lähtötilanteessa sekä 12-, 24- ja 36-kuukauden seurantakäynneillä. Stimuloidut kokonaissylkinäytteet sekvensoitiin Illumina-shotgun-menetelmällä, ja metagenomeista luokiteltiin yhdeksän ihmisen herpesviruksen (HSV‑1 ja HSV‑2, CMV, EBV, VZV, HHV‑6A, HHV‑6B, HHV‑7 ja KSHV) genomit; suun harjausnäytteiden HPV-genotyypitys tehtiin Luminex- alustalla.
Pitkäkestoisia suun HPV16-infektiota todettiin 14.6%:lla naisista ja 2.9%:lla miehistä. EBV ja HHV-7 olivat yleisimmät syljessä persistoivat HHV:t molemmilla sukupuolilla. Merkittäviä sukupuolieroja HHV-DNA:n havaitsemisessa löydettiin VZV:n (70.7% naisilla vs. 26.5% miehillä) sekä CMV:n (53.7% naisilla vs. 14.7% miehillä) persistoinnissa. Lisäksi vahva parien välinen yhteys havaittiin: niiden naisten, joilla oli pitkittynyt suun HPV16-infektio, miespartnereilla todettiin olevan 12-kertainen todennäköisyys suun CMV:n havaitsemiseen täyssyljestä verrattuna HPV16-negatiivisten naisten partnereihin (OR 12.0; 95% CI 1.02–141.3). Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä yksilön oman HHV-persistenssin ja suun HPV16-infektioiden välillä ei todettu.
Suun HHV-infektiot ovat yleisiä suomalaisilla pareilla. Vaikka tuloksemme eivät puolla yksilöllisen HHV-persistenssin käyttöä pitkittyneen HPV16-infektion biomarkkerina, HPV16- persistoivien naisten miestenpartnereiden kohonnut CMV-havaitsemisen todennäköisyys viittaa jaetun immuuniympäristön merkitykseen suun virusdynamiikkassa, mitä tulee jatkossa tutkia suuremmissa kohorteissa.
Tutkimuksessa oli mukana 41 naista ja 34 miestä (32 paria) suomalaisesta perhekohortista. Osallistujilta kerättiin suun limakalvon harjausnäytteet ja stimuloidut kokonaissylkinäytteet lähtötilanteessa sekä 12-, 24- ja 36-kuukauden seurantakäynneillä. Stimuloidut kokonaissylkinäytteet sekvensoitiin Illumina-shotgun-menetelmällä, ja metagenomeista luokiteltiin yhdeksän ihmisen herpesviruksen (HSV‑1 ja HSV‑2, CMV, EBV, VZV, HHV‑6A, HHV‑6B, HHV‑7 ja KSHV) genomit; suun harjausnäytteiden HPV-genotyypitys tehtiin Luminex- alustalla.
Pitkäkestoisia suun HPV16-infektiota todettiin 14.6%:lla naisista ja 2.9%:lla miehistä. EBV ja HHV-7 olivat yleisimmät syljessä persistoivat HHV:t molemmilla sukupuolilla. Merkittäviä sukupuolieroja HHV-DNA:n havaitsemisessa löydettiin VZV:n (70.7% naisilla vs. 26.5% miehillä) sekä CMV:n (53.7% naisilla vs. 14.7% miehillä) persistoinnissa. Lisäksi vahva parien välinen yhteys havaittiin: niiden naisten, joilla oli pitkittynyt suun HPV16-infektio, miespartnereilla todettiin olevan 12-kertainen todennäköisyys suun CMV:n havaitsemiseen täyssyljestä verrattuna HPV16-negatiivisten naisten partnereihin (OR 12.0; 95% CI 1.02–141.3). Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä yksilön oman HHV-persistenssin ja suun HPV16-infektioiden välillä ei todettu.
Suun HHV-infektiot ovat yleisiä suomalaisilla pareilla. Vaikka tuloksemme eivät puolla yksilöllisen HHV-persistenssin käyttöä pitkittyneen HPV16-infektion biomarkkerina, HPV16- persistoivien naisten miestenpartnereiden kohonnut CMV-havaitsemisen todennäköisyys viittaa jaetun immuuniympäristön merkitykseen suun virusdynamiikkassa, mitä tulee jatkossa tutkia suuremmissa kohorteissa.