Opettajien kokemuksia neurokirjon oppilaiden opettamisesta alakoulun käsityötunneilla
Laurila, Marika; Sattilainen, Sannamari (2026-03-03)
Opettajien kokemuksia neurokirjon oppilaiden opettamisesta alakoulun käsityötunneilla
Laurila, Marika
Sattilainen, Sannamari
(03.03.2026)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026033124423
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026033124423
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää minkälaisia kokemuksia alakoulussa käsityötä opettavilla opettajilla on neurokirjon oppilaiden opettamisesta sekä heidän kokemuksiaan omista valmiuksistaan opettaa neurokirjon oppilaita. Tässä tutkimuksessa neurokirjo on rajattu käsittelemään ADHD- ja autismikirjon diagnooseja.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa ilmiötä tarkasteltiin fenomenologista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä marraskuussa 2025 Alakoulun aarreaitta, Teknisen työn opetus sekä Käsityön ideapankki alakouluun Facebook-ryhmiä apuna käyttäen. Kyselyyn vastasi 36 alakoulussa opettavaa opettajaa ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajien kokemukset neurokirjon oppilaista liittyvät kognitiivisiin haasteisiin, kuten toiminnanohjauksen, itsesäätelyn ja keskittymisen vaikeuksiin. Käsitöiden oppimisympäristö koettiin opettajien kokemuksen perusteella välillä kuormittavaksi melun sekä suurten ryhmäkokojen vuoksi. Aineiston analysoinnin tuloksena ilmeni kuitenkin, että monet neurokirjon oppilaat loistivat ja olivat erityisen motivoituneita käsityötunneilla. Opettajien valmiudet opettaa neurokirjon oppilaita vaihteli työkokemuksen mukaan. Kokeneemmat opettajat kokivat valmiuksiensa riittävän, kun taas opettajat, jotka olivat vasta työuransa alussa, toivoivat enemmän tukea ja koulutusta.
Johtopäätöksenä todetaan, että käsitöiden opettaminen neurokirjon oppilaille vaatii opettajalta ennakoimista, opetuksen strukturointia, sekä yksilöllisiä pedagogisia ratkaisuja. Opettajankoulutukseen toivottiin lisää harjoittelumahdollisuuksia neurokirjon oppilaiden kohtaamiseen sekä käytännönläheistä tietoa. Tutkijoina suosittelemme jokaista neurokirjo-oppilaan kanssa työskentelevää syventymään neurokirjoon ja heidän kanssaan toimimiseen. Tämä luo varmuutta koulupäiviin sekä oppitunteihin ja parhaimmassa tapauksessa poistaa oppitunneilta ylimääräisen hälinän.
Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa ilmiötä tarkasteltiin fenomenologista menetelmää käyttäen. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyllä marraskuussa 2025 Alakoulun aarreaitta, Teknisen työn opetus sekä Käsityön ideapankki alakouluun Facebook-ryhmiä apuna käyttäen. Kyselyyn vastasi 36 alakoulussa opettavaa opettajaa ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajien kokemukset neurokirjon oppilaista liittyvät kognitiivisiin haasteisiin, kuten toiminnanohjauksen, itsesäätelyn ja keskittymisen vaikeuksiin. Käsitöiden oppimisympäristö koettiin opettajien kokemuksen perusteella välillä kuormittavaksi melun sekä suurten ryhmäkokojen vuoksi. Aineiston analysoinnin tuloksena ilmeni kuitenkin, että monet neurokirjon oppilaat loistivat ja olivat erityisen motivoituneita käsityötunneilla. Opettajien valmiudet opettaa neurokirjon oppilaita vaihteli työkokemuksen mukaan. Kokeneemmat opettajat kokivat valmiuksiensa riittävän, kun taas opettajat, jotka olivat vasta työuransa alussa, toivoivat enemmän tukea ja koulutusta.
Johtopäätöksenä todetaan, että käsitöiden opettaminen neurokirjon oppilaille vaatii opettajalta ennakoimista, opetuksen strukturointia, sekä yksilöllisiä pedagogisia ratkaisuja. Opettajankoulutukseen toivottiin lisää harjoittelumahdollisuuksia neurokirjon oppilaiden kohtaamiseen sekä käytännönläheistä tietoa. Tutkijoina suosittelemme jokaista neurokirjo-oppilaan kanssa työskentelevää syventymään neurokirjoon ja heidän kanssaan toimimiseen. Tämä luo varmuutta koulupäiviin sekä oppitunteihin ja parhaimmassa tapauksessa poistaa oppitunneilta ylimääräisen hälinän.
